Kuva on vinossa ja heiluu, mutta vakautuu vähitellen. Näkyy neonputkin
valaistu sairaalahuone, sänky jonka laidalla istuu kumarainen hahmo, Hilla.
Benny työntää pyörätuolin sängyn viereen. Hilla yskii.
-Jaksatko? Benny kysyy toiveikkaasti. Hilla ojentaa kätensä
kohti pyörätuolia.
-Ei tässä ole aikaa jutella, työnnä tuoli lähemmäs.
Benny tekee niin kuin Hilla pyytää ja tarttuu sitten tätä
käsipuolesta, auttaa ylös, mutta Hilla ei jaksa seistä kuin hetken ja istuu
sitten raskaasti takaisin sairaalasängylle.
- Eero, auta sä toiselta puolelta. Benny sanoo.
Eero astuu epävarmasti kuvaan, lähemmäs sänkyä. Hilla yskii
vähän, vetää henkeä ja huomaa sitten Eeron. Hän katsoo Eeroa pitkään.
-En usko että se haluaa auttaa. Meillä on melko lailla pahaa
verta. Hilla sanoo ja puhe kuulostaa vaivalloiselta.
Hilla yrittää nousta uudelleen ja Benny auttaa, mutta Hillan
voimat alkavat taas loppua kesken. Ella on juuri tulossa apuun kun Eero astuu
lähemmäs Hillaa ja tarttuu tätä toisesta käsipuolesta. Yhdessä Bennyn kanssa he
auttavat Hillan pystyyn ja pyörätuoliin. Se käy yllättävän nopeasti.
Hilla hengittää raskaasti voimakkaan ponnistuksen takia ja
katsoo Eeroa.
-Sinusta on tullut iso mies. Luulin ettet kestäisi viikkoakaan.
Eero ei vastaa, ei ole koskaan vastannut mihinkään, astuu vain
kauemmas Hillasta ja pyörätuolista.
-Eikös teitä ollut viimeksi neljä pentua? Hilla kysyy Ellalta.
Ella nyökkää ja kumartuu pyörätuolin viereen.
- Meitä on neljä, edelleen. Maja ei vaan päässyt…se ei voinut
tulla.
-Maja on muuttunu liskoksi, ei sitä voinu tuoda tänne. minun
pikkupojan ääneni sanoo kännykkäkameran takaa.
Ella kääntyy ärtyneesti kohti kameraa.
– Bennyn vanhemmat on muuttunut susiksi, mun ja Ellan vanhemmat
kovaa vauhtia muuttumassa. Joten aletaan mennä. minä jatkan, ja äänessäni on erilaista varmuutta kuin ennen. Se sanoo,
että älä holhoa, me olemme tässä yhtä syvällä kaikki, minä yhtä paljon kuin
sinäkin.
Hilla katsoo kameran ohi, minua kohti.
- Olen eniten huolissani tuosta sinun varjostasi. Hilla sanoo.
-
Jos se ehtii saavuttaa sinut, on samantekevää puranko loitsun vai en. Sinun on
joka tapauksessa lähdettävä sen mukaan.
Hetkeksi kaikki kääntyvät katsomaan minua kohti, ja vaikka se ei
näykään kuvassa, tiedän heidän katsovan minun taakseni. Hahmo on seisonut
siellä aamusta asti, vain metrin päässä takaraivostani.
- Mennään. Benny sanoo hiljaa. – Nyt heti.
Kuvassa näkyy kuinka avaan sairaalahuoneen oven. Benny työntää
pyörätuolissa istuvan Hillan ulos, Eero, Ella ja minä kameroineni seuraamme
perässä.Käytävällä Benny viittoo Eeron työntämään pyörätuolia. Eero
vaikuttaa hämmentyneeltä, mutta tekee niin kuin Benny pyytää.
Lähestymme
osaston vastaanottotiskiä, kiristämme huomaamattamme vauhtia. Olemme jo melkein
ohittaneet tiskin, jonka takana ei istu ketään, kun takaamme kuuluu
huuto:
- Hei hei, hetkinen! Mihinkäs te olette matkalla.
Kamera kääntyy osoittamaan tulosuuntaamme. Kuvassa pieni, vaalea
sairaanhoitaja kävelee rivakasti meitä kohti.
- Mitä täällä tapahtuu? nainen kysyy kun hän saapuu luoksemme.
Hän vilkaisee puhelinta, jota käytän kamerana, muttei sano siitä mitään.
- Me tultiin hakemaan Hilla. Ella sanoo. – Vihdoinkin. Ei se
halua olla täällä, vaan se haluaa kotiin. Vai mitä Hilla?
- Totta kai. Tarpeeksi tätä osastolla makaamista. Hilla sanoo
reippaasti, mutta yskii heti perään.
- Vai niin. hoitaja sanoo. – Aika äkkinäinen päätös, varsinkin
kun rouva ei ole hyvässä kunnossa.
- Neiti. Hilla korjaa.
- Niin, neiti, anteeksi. hoitaja jatkaa, kääntää sitten katseensa Eeroon: -Ja te olette?
Eero katsoo hoitajaa. Ellan ilme muuttuu, samoin Bennyn.
Kasvoille ilmestyy lähes epätoivoinen kireys. He ovat varmoja jäävänsä kiinni,
varmoja siitä että mitään ei ole enää tehtävissä. Muistan itse tunteneeni
täsmälleen samoin.
- Eero.
Ääni on vieras, koska en ole ikinä ennen kuullut sitä. Eero ei
puhu, ei ole koskaan puhunut. Ja nyt hän vastaan hitaasti, mutta rauhallisesti
hoitajan kysymykseen. Ella ja Benny tuijottavat Eeroa hämmästyneinä, eivät usko
korviaan. Muistan ajatelleeni itsekin, että kuvittelin koko jutun, että ääni
kuului varmasti vain minun omassa päässäni.
- Eli oletteko te Hillan poika?
Kestää hetken ennen kuin Eero nyökkää, ja samanaikaisesti Hilla
vastaa että tottahan toki, kuka muu häntä täältä nyt tulisi hakemaan kuin oma
lapsi.
- Niin, anteeksi mutta luulin kun olette neiti ettei teillä ole-
- Ei lasten tekemiseen ainakaan ennen avioliittoa tarvittu, eikä
tietääkseni nykyäänkään. Hilla sanoo tuikeasti.
Hoitaja menee vaikeaksi, punastuu. Benny hymyilee, hänen
silmissään on taas toiveikas katse.
- No ei, ei tarvita. Mutta allekirjoitus minun täytyy saada.
Teiltä molemmilta. hoitaja yrittää olla kuin kukaan ei huomaisikaan hänen
kirkkaasti punoittavia poskiaan. Hän menee vastaanottotiskin taakse, etsii
lomakkeen ja kynän ja ojentaa ne Eerolle. Eero kirjoittaa hitaasti oman nimensä
ja ojentaa sitten lomakkeen Hillalle.
- No niin, Hilla sanoo antaessaan lomakkeen takaisin hoitajalle.
–Painutaan hiiteen täältä.
Kuva heilahtaa. Hetken
aikaa siinä näkyy kaistale harmaata lattiaa ja minun kuluneet tennarini, ennen
kuin nauhoitus päättyy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti