Kuva
alkaa pysähtyneen auton sisältä. Etuikkunasta näkyy
Mustankorventalo. Talon takana on kuusimetsä, jonka läpi viimeksi
hiippailimme paikalle.
Hilla:
Pistetäänpäs töppöstä toisen eteen.
Kamera
heiluu ja kuva on epäselvä kun astun ulos autosta. Benny, Ella ja
Maja ovat matkustaneet lavalla pressun alla ja kuvaan kuinka he
kiipeävät maahan. Benny ja Ella kiirehtivät auttamaan Hillaa ulos
autosta. Maja on pukeutunut pitkähihaiseen ja pitkiin housuihin. Hän
on verhonnut kasvonsa taas aurinkolaseilla ja hatulla. Maja kävelee
luokseni ja poistuu kuvasta. Hän
astui minun ja varjoni väliin. Varjo oli jo niin lähellä että
tunsin Majan liikkeet ja kuulin sen hiljaisen sihinän jota hän
nykyään piti huomaamattaan. Mutta enää
se ei ollut pelottavaa. Tuo ääni oli kuin kevyt seinä minun ja
seuraajani välissä.
Benny:
Eemeli! Tule auttamaan ja käy avaamassa ovi.
Sammutan
kameran.
Kuva
alkaa talon eteisessä. Ensin on pimeää, mutta kuva muuttuu
valoisammaksi, mutta rakeiseksi kun kameran automatiikka korjaa
valoherkkyyttään. Ryhmämme mahtuu juuri ja juuri pieneen eteiseen.
Eero joutuu kumartumaan hiukan siirtyessään ovenkarmin ohi
olohuoneeseen. Benny tarttuu kellarin ovenkahvaan avatakseen sen.
Hilla:
Ei sinne.
Hän
sihahtaa käskyn kuin varoituksen ja Benny päästää kahvasta irti.
Hilla viittoo että heidän täytyy siirtyä olohuoneeseen. Hän saa
yskänkohtauksen ja odotamme sen menevän ohi ennen kuin autamme
hänet huoneeseen.
Olohuoneessa
on suuri kivinen takka. Hilla viittoo meidät sen luo ja Eero hakee
hänelle nojatuolin, johon Hilla vaipuu istumaan. Hetken on
hiljaista. Seisomme Hillan ympärillä ja odotamme seuraavaa ohjetta.
Ella puree peukalonsa kynttä. Tiedän
että hän halusi hoputtaa tilannetta, mutta pelkäsi Hillan
suuttuvan ja päättävän sittenkin olla auttamatta meitä. Se oli
ajatus joka kummitteli meidän kaikkien mielessä silloin. Hilla oli
ainoa, joka pystyi tekemään tilanteelle jotain. Mitä jos hän
muuttaisi mieltään, tai vielä pahempaa, mitä jos hoitaja
sairaalassa oli oikeassa ja rasitus olisi Hillalle liikaa.
Hilla:
Aloitetaanhan sitten. Ei meillä ole tässä aikaa hukattavana.
Hilla
vilkaisee puhuessaan olkani yli. Tiesin
että hän voi nähdä varjon, ja tiesin myös hänen laskeskelevan
kuinka kauan minulla on jäljellä ennen kuin se ylettää
koskettamaan minua. Samassa
Maja sähähtää. Käännyn vaistomaisesti ympäri ja kamerassa
näkyy kuinka Majan käsi palautuu iskusta ja sumuinen usva liikahtaa
taaksepäin. Maja kääntyy katsomaan minua. Hän pyyhkäisee
hiuksensa pois kasvoiltaan. Majan ilme muuttuu hämmentyneeksi kun
hiukset jäävät hänen käteensä. Ilme muuttuu kauhuksi ja hän
perääntyy muutaman askeleen tiputtaen hiukset lattialle.
Maja:
Ei, Ei, Ei.
Vaikeroiden
Maja vajoaa lattialle keräksi. Lasken kameran lattialle ja kiiruhdan
hänen luokseen. Kuvassa näkyy lattialla makaava Maja sekä minun
jalkani. Ellan jalat astuvat kuvaan.
Ella:
Maja ryhdistäydy! Sun pitää jaksaa pitää itses kasassa vielä
vähän aikaa. Me tarvitaan sua.
Maja
hiljenee ja liikuttaa päätään. Ehdin
henkäistä helpotuksesta. Luulin että Ella oli päässyt läpi ja
saanut Majan rauhoittumaan, mutta...
Maja
ei katso meihin vaan taakseen, sohvan luo. Hänen kielensä liukuu
ulos suusta ja sen pää jää värisemään ilmaan. Majan koko
ruumis jännittyy.
Eemeli:
Maja?
Ella:
Maja hei. Kuunteletko sä mua?
Benny
harppaa luoksemme ja kumartuu koskettaakseen Majaa. Samassa Maja on
liikkeessä. Kuvassa näkyy kuinka hänen kätensä taipuvat
ihmiselle vieraaseen asentoon, kuin kyynärpäät muljahtaisivat
ympäri. Samoin jalat taipuvat sivuille. Maja syöksyy tuossa
matalassa asennossa sohvan luo ja kiertää sen taakse. Sohva siirtyy
yhdellä Majan käden tönäisyllä kevyesti pois paikoiltaan.
Sitten
tulee hiljaista. Seisomme liikkumatta ja tuijotamme sohvaa kuin
yrittäen nähdä sen läpi. Lopulta Benny lähtee varovasti sitä
kohti. Nostan kameran maasta ja seuraan Bennyä.
Hilla:
Olkaas varovaisia. Ensin muuttuu ruumis, sitten henki.
Benny
kääntyy katsomaan Hillaa, joka istuu edelleen samassa asennossa
nojatuolissaan. Hillan katse on kirkas ja valpas ja hetken näyttää
kuin hän hymyilisi. Kohdatessaan Bennyn katseen hän vakavoituu.
Eero siirtyy sohvan luo ja työntää sen hitaasti syrjään.
Maja
istuu huoneen nurkassa selin meihin. Hän kääntyy katsomaan kun
valo osuu häneen sohvan siirtyessä. Majan suusta törröttävät
sammakon reidet. Ne sojottavat eri suuntiin. Pieni verinoro valuu
pitkin Majan suupieltä. Nähdessään meidät Maja räpäyttää
silmiään ja hänen katseensa kohdistuu Bennyyn. Samassa hänen
ilmeensä vääristyy ja hän sylkäisee sammakon suustaan, tai mitä
siitä on jäljellä. Sammakon pää puuttuu. Maja nieleskelee
hetken.
Maja:
Antakaa mun olla!
Hän
kääntyy takaisin seinään päin. Ella kävelee Majan luo ja
yrittää silittää tämän olkapäätä, mutta Maja työntää
käden syrjään sihahtaen.
Hilla:
Onkos se sammakko?
Käännän
kameran Majasta Hillaan joka kurkkii nojatuolista meihin päin.
Hilla:
Jos se on sammakko, niin tuokaa se tänne. Tarvitaan kahtaalla
elävää, Amphibiaa.
Benny
nostaa sammakon jäänteet ylös sen toisesta koivesta ja vie raadon
Hillalle, joka viittoo Bennyä heittämään sen takkaan. Benny
kumartuu ja laskee Sammakon alas.
Hilla:
Hyvä. Sitten pitäisikin saada yön vartijaa.
Ulkoa
kuuluu pitkä surullinen ulvonta. Kaikki
pysähtyivät hetkeksi. Olivat hengittämättä ja vain kuuntelivat.
Hilla:
Ja täällä ne näköjään jo ovatkin.
Kuva
katkeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti