Videolitterointi, sunnuntai 11.8.2002

Kuva alkaa olohuoneesta. Ella ja Benny seisovat vastakkain kuvassa. Ella on ristinyt kädet tiukasti eteensä. Hän tuijottaa Bennyä kiukkuisesti. Benny tuijottaa yhtä tiukasti takaisin.

Benny: Mä sanoin ei.

Ella: Ja kukakohan sä olet mua määräilemään?

Benny hieroo kädellä silmiään. Hän näyttää tuskastuneelta.

Benny: Se on ihan hullun vaarallista ja mun takia ne on tuolla.

Benny viittaa ikkunaan. Ella ei käännä katsettaan Bennystä vaan mulkoilee tätä hyytävästi.

Ella: Niin ja koska ne on siellä sun takia niin jos sä pistät pääsi ulos niin ne tietää sen heti. Mä sen sijaan saatan päästä pitkälle ennen kuin ne edes huomaa että joku on liikkeellä.

Benny: Ei riitä että sä pääset pitkälle, sun pitäisi päästä myös takaisin. Ja suolla... siellä on vettä.

Ella: Ja taas me palataan tähän. Me kierretään kehää. Sä et voi lähteä, sä tiedät sen itsekin. Maja alkaa olla enemmän ja enemmän jotain muuta kuin se itse, mä en yllättyisi jos se kesken reissun unohtuu sammakkojahtiin. Ja mä en todellakaan anna Eemelin lähteä.

Eemeli: Mut mä oon tosi nopee...

Ella kääntää katseensa minuun, kameran taakse.

Ella: Ei! Sä et mene enää mihinkään, sä olet ihan valkoinen ja hyvä jos pysyt pystyssä.

Ella: Jos siellä onkin vettä ja mitä sen mukana tuleekin, niin siellä on myös Kerkko. Mulla on apua. Se auttaa mua. Me voidaan kiertää tätä kehää vaikka kuinka kauan, mutta lopputulos on sama. Hillan mukaan me tarvitaan suolta sammalta, se on siis haettava. Mä olen järkevin vaihtoehto menemään. Ja mitä kauemmin me tätä pitkitetään, sitä pahemmaksi tilanne muuttuu.

Benny tuijottaa hiljaa Ellaa. Sitten hän huokaa ja laskee katseensa. Eero ilmestyy kuvaan. Oli oikeastaan hassua että vaikka Eero oli isokokoinen hän aina sulautui ympäristöönsä. Useimmiten sitä unohti että Eero oli edes paikalla.

Eero: Menen mukaan.

Ella ja Benny hätkähtävät ja kääntyvät katsomaan Eeroa. Tämä seisoo paikoillaan ja katselee ulos ikkunasta.

Ella: Sä lähdet mun mukaan ulos?

Eero katsoo edelleen miettivänä ulos ikkunasta. Hän nyökkää hitaasti ja kääntyy. Eero kävelee eteiseen ja jää ovelle odottamaan. Hän ottaa ulkoharjan käteensä ja mittailee sen vartta. Sitten hän poimii lattialta vanhan sanomalehden ja käärii sen harjaosan ympärille.

Ella katsoo Eeron perään ja kääntää sitten katseensa Bennyyn. Benny huokaa. Hän katsoo hetken Ellaan. Näyttää kuin he kävisivät sanattoman keskustelun. Hiljaisuuden rikkoo Hillan yskähdys.

Hilla: Nyt olisi hiljalleen hyvä aika alkaa toimia.

Benny astuu yhdellä askeleella Ellan luo ja halaa tätä. Ella yllättyy, mutta halaa hetken päästä takaisin.

Benny: Ja sä tulet sitten takaisin. Lupaathan.

Ella irrottautuu ja yrittää hymyillä rennosti.

Ella: Joo joo. Eihän toi oo kuin parin sadan metrin matka. Viisi minuuttia ja mä oon taas täällä. Ella kääntyy ja lähtee eteiseen.

Benny: Mä yritän houkutella ne talon toiselle puolelle. Odottakaa kun mä huudan teille.

Benny kävelee pois kuvasta. Lasken kameran pöydälle.

Eemeli: Ella...

Ella kääntyy katsomaan mua. Mä muistan että mä halusin sanoo jotain rohkaisevaa. Vaikka että kyllä se siitä, sä pystyt siihen. Tai että mä luotan suhun. Mutta mun kurkussa oli suuri klöntti ja mä pystyin vain availemaan suutani ja mun pää oli tyhjä. Jokainen järkevä ajatus oli kadonnut. Ainoa mitä mä pystyin ajattelemaan oli että mä en halua että Ellalle sattuu jotain. Mutta ei sitä voi sanoa ääneen, lietsoa pelkoa.

Ella hymyilee, kääntyy ja kävelee Eeron luo.

Bennyn ääni kuuluu jostain toiselta puolelta taloa.

Benny: Menkää, ne on täällä.

Eero kaivaa taskustaan sytkärin. Ella avaa ulko-oven ja Eero astuu ensimmäisenä ulos. Hän sytyttää sanomalehden palamaan. Ella astuu Eeron perässä ulos ja sulkee ulko-oven. Lukko napsahtaa paikoilleen päästäen kovan naksahduksen.

Syöksyn ikkunaan. Eero harppoo vauhdilla kohti suota ja Ella juoksee hänen rinnallaan. Piha näyttää autiolta ja hetken näyttää että kaikki sujuu ongelmitta. Sitten metsänrajaan ilmestyy tumma hahmo. Se seisoo ensin kyyryssä ja laskeutuu sitten neljälle jalalle. Eero ja Ella eivät tunnu huomaavan hahmoa. Kauhunhenkäykseni kuuluu kameraan.

Hahmon vierelle ilmestyy toinen. Ne seisovat vierekkäin ja katsovat suota kohti juoksevia hahmoja. Muistan kuinka ajattelin että niitä on vain kaksi. Eero selviää niiden kanssa helposti. Mutta sudet saalistavat laumana...

Ella ja Eero katsovat toiseen suuntaan. Eero pysähtyy, Ella jatkaa matkaa. Aion juuri aukaista ikkunan ja huutaa että käänny, ne ovat metsänreunalla kun kuvan ulkopuolelta Eeroa kohti hyökkää suurikokoinen susi. Eero heilauttaa liekehtivää harjaa ja susi muuttaa suuntaansa. Se väistää palavaa harjan päätä ja jää tuijottamaan Eeroa. Eeron takaa, metsän reunalta kaksi sutta lähtee liikkeelle. Eero peruuttaa selkänsä pihalla olevaa suurta kuusta vasten. Taustalla näkyy Ellan loittoneva hahmo joka syöksyy kohti suota. Eero seisoo hänen ja susien välissä huitoen näitä etäämmäs palavalla harjalla. Jätän kameran ikkunalaudalle. Kuvan takaa kuuluun kun syöksyn ovelle.

Eemeli: Benny! Ne on täällä. Benny.

Kuuluu juoksuaskelia. Ulko-ovi avataan. Oveen hakataan.

Benny: Mä olen täällä! Tulkaa hakemaan.

Nauha katkeaa.