Mä tiedän että mun ei pitäisi
kirjoittaa tätä ylös. Tanja saattaa joku kerta keksiä että hyvän äitipuolen
rooliin kuuluu lukea toisten päiväkirjaa. Lisäksi me luvattiin toisillemme
ettei me koskaan puhuta siitä. Mutta mun on pakko saada tää ulos. Jos mä en
kirjoita sitä tähän niin mun pää hajoaa.
Jos Maja ei vaan olisi ollut niin
ärsyttävä. Kaikki mitä sen suusta tulee ulos ketuttaa muo. Se on olevinaan
stadilainen, vaikka se vaan asuu Hesan lähellä. Mut tää oli niin just Majaa,
kun se alko haukkua isän leirintäaluetta. Mun olis pitänyt vaan olla hiljaa.
Miksi mä en osaa vaan niellä niitä sen juttuja. Mut musta tuntu, että Eero oli
siinä kuin johdatettuna. Mä ajattelin vaan pelotella Majaa. En mä edes uskonut
että se suostuis sinne metsään rämpimään. Jos mä vaan olisin pitänyt sen suuni
kiinni.
Me mentiin sinne
Mustankorventalolle. Olin mä käynnyt siellä kavereiden kanssa ennenkin
hiippailemassa, mutta en mä usko, että kukaan oikeesti on mennyt sinne sisälle.
Se vanha mummo on siellä heti huutamassa portailla, jos joku edes näyttäytyy
pihalla. Mut nyt missään ei ollut ketään. Mä toivoin kokoajan, et se ilmestyis
ovelle ja me voitais juosta karkuun. Mutta se talo vaan seisoi siinä ikkunat
pimeinä.
Musta tuntuu, että mun päässä menee
ihan sumeeks, kun Benny lähtee kohti taloa. Mä muistan et mä tunsin sykkeen mun
korvissa, ja naurettavinta on, et mä muistan olleeni ilonen, että kerrankin
Majalla ei ollut mitään ikävää sanottavaa.
Siellä oli kellari, niin kuin siinä
Eero-jutussa sanotaan. Se talo oli niin hiljainen, liikkumaton, pölyinen. Mä
ajattelin, että ehkä se on kuollut. Me hiippailaan alakerrassa ja sen muumioitunut
ruumis makaa yläkerrassa sängyllä. Benny suuntas suoraan sinne alas kellariin
ja me muut mentiin perässä. Ja sitten se nainen vaan oli siinä, ylhäällä
portaiden päässä. Meidän olisi pitänyt kuulla sen tulevan. Siellä oli niin
hiljaista, että meidän olisi pitänyt kuulla lattian narina. Mutta ensin se
portaikko oli tyhjä ja sitten siinä seisoi se nainen. Mä en muista muuta kuin
mustan hahmon ja mutinan. Se heitti jotain meidän päälle. Jotain haisevaa. Sitä
meni mun hiuksiin ja musta ne haisee edelleen, vaikka mä oon pessyt ne.
Maja alkoi huutaa. Ja Benny tarttui
muo kädestä. Se lähti rynnimään portaita ylös. Mä kai vaan menin perässä. Ja
sitten se mummo olikin siellä alhaalla. Se oli semmoinen mytty. Eemeli seisoi
siinä sen vieressä ja vaan tuijotti. Se mummo oli niin pieni siinä maassa. Maja alkoi töniä Eemeliä eteenpäin ja mä
aloin juosta. Mä juoksin ulos siitä talosta ja metsään. Mä pysähdyin vasta kun
kuulin Eemelin huutavan muo.
Mitä meidän olisi pitänyt tehdä? Me
oltiin tunkeuduttu sen naisen kotiin ja se kaatu ne portaat. Se oli mun syy.
Jos mä vaan en olis sanonut mitään siitä talosta niin me ei koskaan oltais
menty sinne. Benny soitti hätänumeroon. Se sano, että me oltiin kuultu huutoa
talosta, mutta ei uskalleta mennä sinne. Ne lähetti ambulanssin. Kun me nähtiin
sen valot niin me hiippailtiin lähemmäs katsomaan. Ne kanto sen mummon sieltä
paareilla pois ja lähti ajamaan pillit soiden pois. Se mummo oli ihan
liikkumaton. Maja oli sitä mieltä, et jos se ois kuollut niin ne ei ois laittanut
sireenejä. Mut ainoo mitä mä mietin on, et mitä jos sille kävi tosi huonosti.
Mitä jos me tapettiin se?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti