Prologi

4.10.2012

Tämä blogi on osa kirjallisuustieteiden yliopisto-opintojani. Tapa jolla nämä blogimerkinnät on koottu käy ilmi niitä lukiessa. Kaikki materiaali, joka ei liity ensisijaisesti tapahtumiin, on jätetty pois. Koska osa materiaalista on luvatta lainattua, henkilöiden nimet on muutettu ja olen pyrkinyt siihen että paikkoja ei voi tunnistaa. Muuten tekstit ovat alkuperäisessä muodossa. Tekstin tapahtuma-aikaan olin ihan tavallinen kaksitoistavuotias, ja koen olevani edelleen tasapainoinen ihminen. Järjellä en pysty tapahtumia selittämään, joten annan blogimerkintöjen puhua puolestani. Nämä tekstit luettuaan lukijan vastuulle jää mihin hän uskoo ja mihin ei. Kirjoitan materiaalia puhtaaksi sitä mukaan kun ehdin ja pyrin julkaisemaan uutta materiaalia aina tiistaisin ja torstaisin. Jotta pysyt tarinassa mukana, kannattaa aloittaa lukeminen vanhimmasta tekstistä.

Eemeli

torstai 11. lokakuuta 2012

Ellan päiväkirja sunnuntai 4.8.2002



Mä tiedän että mun ei pitäisi kirjoittaa tätä ylös. Tanja saattaa joku kerta keksiä että hyvän äitipuolen rooliin kuuluu lukea toisten päiväkirjaa. Lisäksi me luvattiin toisillemme ettei me koskaan puhuta siitä. Mutta mun on pakko saada tää ulos. Jos mä en kirjoita sitä tähän niin mun pää hajoaa.

Jos Maja ei vaan olisi ollut niin ärsyttävä. Kaikki mitä sen suusta tulee ulos ketuttaa muo. Se on olevinaan stadilainen, vaikka se vaan asuu Hesan lähellä. Mut tää oli niin just Majaa, kun se alko haukkua isän leirintäaluetta. Mun olis pitänyt vaan olla hiljaa. Miksi mä en osaa vaan niellä niitä sen juttuja. Mut musta tuntu, että Eero oli siinä kuin johdatettuna. Mä ajattelin vaan pelotella Majaa. En mä edes uskonut että se suostuis sinne metsään rämpimään. Jos mä vaan olisin pitänyt sen suuni kiinni.
Me mentiin sinne Mustankorventalolle. Olin mä käynnyt siellä kavereiden kanssa ennenkin hiippailemassa, mutta en mä usko, että kukaan oikeesti on mennyt sinne sisälle. Se vanha mummo on siellä heti huutamassa portailla, jos joku edes näyttäytyy pihalla. Mut nyt missään ei ollut ketään. Mä toivoin kokoajan, et se ilmestyis ovelle ja me voitais juosta karkuun. Mutta se talo vaan seisoi siinä ikkunat pimeinä.

Musta tuntuu, että mun päässä menee ihan sumeeks, kun Benny lähtee kohti taloa. Mä muistan et mä tunsin sykkeen mun korvissa, ja naurettavinta on, et mä muistan olleeni ilonen, että kerrankin Majalla ei ollut mitään ikävää sanottavaa.

Siellä oli kellari, niin kuin siinä Eero-jutussa sanotaan. Se talo oli niin hiljainen, liikkumaton, pölyinen. Mä ajattelin, että ehkä se on kuollut. Me hiippailaan alakerrassa ja sen muumioitunut ruumis makaa yläkerrassa sängyllä. Benny suuntas suoraan sinne alas kellariin ja me muut mentiin perässä. Ja sitten se nainen vaan oli siinä, ylhäällä portaiden päässä. Meidän olisi pitänyt kuulla sen tulevan. Siellä oli niin hiljaista, että meidän olisi pitänyt kuulla lattian narina. Mutta ensin se portaikko oli tyhjä ja sitten siinä seisoi se nainen. Mä en muista muuta kuin mustan hahmon ja mutinan. Se heitti jotain meidän päälle. Jotain haisevaa. Sitä meni mun hiuksiin ja musta ne haisee edelleen, vaikka mä oon pessyt ne.

Maja alkoi huutaa. Ja Benny tarttui muo kädestä. Se lähti rynnimään portaita ylös. Mä kai vaan menin perässä. Ja sitten se mummo olikin siellä alhaalla. Se oli semmoinen mytty. Eemeli seisoi siinä sen vieressä ja vaan tuijotti. Se mummo oli niin pieni siinä maassa.  Maja alkoi töniä Eemeliä eteenpäin ja mä aloin juosta. Mä juoksin ulos siitä talosta ja metsään. Mä pysähdyin vasta kun kuulin Eemelin huutavan muo.

Mitä meidän olisi pitänyt tehdä? Me oltiin tunkeuduttu sen naisen kotiin ja se kaatu ne portaat. Se oli mun syy. Jos mä vaan en olis sanonut mitään siitä talosta niin me ei koskaan oltais menty sinne. Benny soitti hätänumeroon. Se sano, että me oltiin kuultu huutoa talosta, mutta ei uskalleta mennä sinne. Ne lähetti ambulanssin. Kun me nähtiin sen valot niin me hiippailtiin lähemmäs katsomaan. Ne kanto sen mummon sieltä paareilla pois ja lähti ajamaan pillit soiden pois. Se mummo oli ihan liikkumaton. Maja oli sitä mieltä, et jos se ois kuollut niin ne ei ois laittanut sireenejä. Mut ainoo mitä mä mietin on, et mitä jos sille kävi tosi huonosti. Mitä jos me tapettiin se?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti