Eemelin ja Majan videochat, perjantai 9.8.2002, illalla

Majan hahmo erottuu huoneen hämärästä heikosti. Ainoa valonlähde on tietokoneen näytön sinertävä kajo. Maja on jälleen pukeutunut mustaan hattuun ja aurinkolaseihin, mutta nyt kaulassa on myös paksu huivi, niin että kasvoista erottuu vain hyvin pieni kaistale.

Maja: Moi Eemeli.

Eemeli: Moi. Mitä sä siellä pimeessä istut, mä en näe mitään.

Maja: Olen flunssassa ja valo tekee silmille pahaa.

Eemeli: Okei. Benny on täällä.

Maja: Mitä?

Eemeli: Joo, se tuli jo päivällä.

Maja: Miksi?

Eemeli: Mä kerroin sulle siitä vesilätäkössä olleesta jutusta. Mä näin ihan oikein, ei se ollut mitään mielikuvitusta.

Maja alkaa nieleskellä. Hän näyttää huonovointiselta.

Eemeli: Bennyllekin on tapahtunut jotain pelottavaa. Mä en tiedä mitä, se ei ole kertonut mulle, mutta siks se tuli tänne ja Ella ihan selvästi tietää että miksi Benny on niin pelästynyt. Me oltiin sairaalassa tänään ja —onks sulla paha olo?

Maja nieleskelee edelleen. Hän nostaa käden suunsa eteen.

Eemeli: Alatsä yrjötä?

Maja kakoo hetken. Sitten hän laskee käden suunsa edestä ja pudistaa päätään.

Eemeli: Me oltiin sairaalassa katsomassa sitä naista! Se oli tajuton. Benny sanoi että se on pakko saada hereille. Että Bennylle ja Ellalle tapahtuu muuten jotain pahaa.

Maja (itkuisesti): Mä olen tosi kipeä, en mä jaksa nyt-

Majan puhuessa hänen hampaansa alkavat värjäytyä sotkuisen punaisiksi. Sitten huulten välistä noruu verivana. Eemeli kirkaisee. Maja säikähtää Eemelin kirkaisua, huomaa kasvoillaan olevan veren ja menee paniikkiin.

Maja: Ei. Voi ei. Ei enää!

Maja alkaa nyyhkiä mutta kiljaiseekin yhtäkkiä kivusta.

Eemeli: Mikä sulla on?!

Maja painaa käden suunsa eteen ja kiljaisee sitten uudelleen, nyt tukahdetusti, ja alkaa taas nyyhkyttää.

Eemeli: Maja missä sun iskä on?! Tai meidän äiti sut täytyy viedä-

Eemelin puhe katkeaa kuin seinään kun Maja laskee varovasti käden suunsa edestä. Hänen koko alaleukansa on veren tahrima. Välitön mielikuva juuri ruokailleeseen vampyyriin, muistan miten se täytti pääni ja täyttää edelleen.

Maja: Mu- mulle tuli joku haava kiel-

Suusta roiskahtaa verta ja Maja kiljuu kauhuissaan.

Kaaoksen keskellä on hetken ajan mahdollista nähdä, kuinka Majan kieli on haljennut kahtia. Se on pitempi kuin ennen, venynyt ja kaksihaarainen, samanlainen kuin käärmeillä. Maja itkee hysteerisesti ja verta on jo joka paikassa.

Kuuluu kolahdus ja etääntyvien askelten ääni kun minä pomppaan hysteerisenä pystyyn ja juoksen Ellan huoneeseen.

Majan piirrustus, torstai 8.8.2002

Löytynyt Majan luonnoslehtiön välistä.

Käännös:

Lattia on kylmä

ja iho

Olen horros,

käärme kerällä

Aikuiset kuiskuttelevat oven takana

he kysyvät miten voin

he kääntävät katseensa

minä peilin, jotta se näkisi jotain kaunista,

seinän tapetin

Jos nukun tarpeeksi

heräänkö tästä painajaisesta?

Videochat Benny & Maja, keskiviikko 7.8.2002

Video on tallentunut Bennyn koneelle. Majan huone on pimeä. Ainoana valona toimii yöpöydän lamppu, joka luo Majan kasvojen oikealle puolelle valokiilan. Maja istuu työtuolilla polvet ylhäällä, kädet kiertyneinä polvien ympäri. Hänen kasvojaan varjostaa musta hattu ja hänellä on aurinkolasit.

Benny: Moi?

Maja: Hei. Mitä asiaa sulla oli?

Benny: Sua on vaikeeta tavoittaa nykyään. Onko sulla siellä kaikki ok?

Maja: Miksi ei olis?

Majan keksittyminen herpaantuu kun tietokoneen ohi lentää kärpänen. Maja seuraa kärpäsen lentoa, kun se kiertelee huoneessa. Hän näyttää unohtaneen Bennyn kokonaan.

Benny: Maja?

Maja hätkähtää ja kääntää katseensa takaisin ruutuun. Hän pyrkii keskittymään Bennyyn, mutta seuraa samalla kärpäsen liikkeitä.

Benny: Ajattelin että olisi tärkee sunkin tietää mitä on meneillään. Ellalle on alkanut tapahtua kaikkea…’

Maja: Juu, Eemeli kertoi.

Benny: Ai sä oot ollut Eemeliin yhteydessä?

Maja: Juu.

Benny: … Niin ja sä et uskokaan kuinka outoja mun vanhemmat nykyään on ne…

Maja: Juu, laitoit kuvan. Niillä on jokin ostoshysteria.

Kärpänen laskeutuu Majan tietokeen näppäimistön viereen. Maja nieleskelee ja puree huultaan.

Benny: Onko sulla oikeasti kaikki ihan hyvin? Sä et vaikuta ollenkaan omalta itseltäs. Ja oikeesti mikä juttu toi hattu ja aurinkolasit on? Se huonehan on ihan pimeä. Maja? Kuunteletsä mua ollenkaan, mä alan olla tosi huol...

Maja tuijottaa kärpästä. Sitten nopealla liikkeellä hän nappaa kärpäsen kämmeneensä ja käden liike jatkuu vieden kärpäsen suuhun. Maja nielaisee. Sitten hän näyttää muistavan Bennyn, joka on hiljentynyt kesken lauseen Majan syödessä kärpäsen.

Maja tuijottaa kauhistuneena tietokoneruutua. Sitten hän vetäisee käden suunsa eteen ja yskäiseen. Yksittäinen yskäisy muuttuu sarjaksi. Maja kakoo kärpästä ylös. Hän keskittyy yskään ja ottaa aurinkolasit pois päästä pyyhkiäkseen vettyneet silmänsä.

Majan silmät kiiluvat yölampun valossa. Vaikka onkin pimeää, voi välittömästi nähdä, että silmät eivät ole normaalit. Silmät näyttävät pimeydessä kokonaan mustilta, kuin pupilli kattaisi koko silmän.

Majan huomio siirtyy takaisin Bennyyn, kun tämä huutaa säikähdyksestä. Hetken Maja katsoo suoraan tietokoneenruutuun. Koko silmän kattava pupilli supistuu ruudun valossa kapeaksi viiruksi ja sen ympäriltä puuttuu Majan ruskean värinen iiris. Pupillin ympäriltä silmät ovat verenpunaiset. Maja laittaa nopeasti aurinkolasit silmilleen.

Benny (huutaa edelleen): Maja, mitä toi on? Mikä sulla on?

Maja: Mulla on flunssa ja silmätulehdus. Anna olla.

Benny: Silmätulehdus, toi ei varmaan ole…

Maja: Mun pitää mennä. Moi

Maja yrittää hymyillä, mutta hänen huulensa vapisevat. Video loppuu.

Ellan päiväkirja, tiistai 6.8 2002 , illalla

Sataa, koko ajan. Kunpa se loppuis. On harmaata ja toi veden ääni tekee mut hulluksi. Välillä tuntuu siltä kuin tässä maailmassa ei olisi mitään muuta kuin vettä. Että vähitellen me kaikki upotaan, eikä mitään ole tehtävissä.

Isä puhui äsken Äidin kanssa puhelimessa. Mä tunnisten edelleen aina kun se juttelee Äidin kanssa, se puhuu Äidille ihan eri tavalla kuin muille, eri tavalla kuin Tanjalle. Ihan kuin Äiti olisi kuitenkin ainoa joka Isää oikeasti ymmärtää. Miksiköhän ne ikinä erosi?

Ei mulla ole tapana salakuunnella ihmisten puheluita, mutta satuin kuulemaan osan enkä voinut olla kuuntelematta loppuakin. Isä kertoi Äidille siitä mitä eilen pihalla tapahtui, tai sen version minkä se uskoo olevan totta. ”Eero luultavasti säikähti jotakin mitä Ella teki, tai sanoi, ja Ella sitten ilmeisesti pelästyi Eeroa kun se alkoi huutaa.” Isä mainitsi erikseen vielä siitä, että mä olin ollut tosi kalpea ja aika hiljainen sen tapahtuneen jälkeen, ja että isä oikeastaan ihmettelee koko juttua kun mä olen aikaisemmin tullut Eeron kanssa niin hyvin toimeen. Mä toivon samanaikaisesti että ne tietäisi mitä todella tapahtui, ja toisaalta että ne ei saisi koskaan tietää. Mä pelkään että se kaikki oli kuitenkin vaan mun päässä, että mussa on jotain vikaa. 

Sitten äiti selitti pitkään isälle jotain. Isä vaan kuunteli ja vastaili lyhyesti ja sen äänen sävystä mä ehdin jo kuvitella, että siellä on tapahtunut jotain kamalaa. Vähitellen aloin kuitenkin isän kysymyksistä käsittää, että ne puhuvat Majasta. Sillä on ilmeisesti jotakin outoja iho-oireita. Äiti halusi tietää, onko mulla ja Eemelilläkin ilmennyt samanlaista.

Tää kuulostaa nyt tosi ilkeältä, mutta aluksi mua alkoi naurattaa. Mietin että Maja on varmasti aivan kauhuissaan, se on niin tarkka ulkonäöstään. Mutta sitten kun kuuntelin isän kysymyksiä oireisiin liittyen, mulle tuli melkein huono omatunto että juttu oli aluksi vaikuttanut niin huvittavalta.

Majan iho kesii tosi pahasti ja on jotenkin tulehtunut. Uhhh, kuulostaa kamalan inhottavalta. Onkohan se polttanut itsensä? Toisaalta Äiti tunnistaa kyllä palovammat, ei se olisi silloin epäillyt että mulla ja Eemelilläkin voisi olla samanlaisia oireita. Mitä ikinä se onkaan, toivottavasti me ei olla altistuttu Eemelin kanssa sille. Mä muistan vieläkin miten inhottavaa oli kun mulla oli vesirokko ja yritin olla raapimatta niitä vesikelloja jotka kutisi ihan hirveästi.

Toivottavasti Majan olo paranee.