Majan tekstiviesti, lauantaina 10.8.2002 klo 7:13

”Tämä pahenee koko ajan. Eikä se ole mitään ihottumaa. Mä lähden sinne. Tuletko mua vastaan pysäkille?”

Litteroitu video, perjantai 9.8.2002

Video alkaa Bennyn lähikuvasta. Tai oikeastaan Bennyn nenästä. Sitten tämä peruuttaa taaksepäin ja katsoo kameraan. Bennyn takaa avautuu näkymä Ellan ja Eemelin kodin olohuoneeseen.

Benny: Me aiotaa kokeilla yhteyttä siihen vesityyppiin, jonka kanssa Ella on jutellut. Me päätettiin nauhoittaa tää, mikäli jotain menee pieleen ja jotta mä myös näkisin mitä tapahtui.

Ella kävelee Bennyn luo. Hänestä näkyy vain lantion alue.

Ella: Mä oon edelleen sitä mieltä että tää on huono idea. Sä otat ihan turhan suuren riskin.

Benny: Mut sä sanoit, et Tanja oli seuraavana päivänä ihan ok, eikä vaikuttanut muistavan koko juttua.

Ella: Mutta me ei voida tietää, et kuka sieltä tulee. Se sanoi että niitä on muitakin.

Benny: Jos sieltä tulee joku muu, niin sä lyöt muo tolla pesäpallomailalla, juokset ulos ja lukitset ton oven. Mehän käytiin tää jo läpi.

Ella laittaa kädet puuskaan ja kävelee sohvalle, joka näkyy Bennyn taustalla. Sohvan reunaan nojaa pesäpallomaila. Ella istahtaa sohvalle ja katsoo mielenosoituksellisesti ulos ikkunasta. Benny kääntyy tämän puoleen. Bennyn liikkuessa, hänen takaansa paljastuu sohvan vierellä lattialla punainen ämpäri.

Benny: Jos sulla on parempi idea niin ole hyvä ja jaa se nyt. Me ei saada siltä naiselta apua, me ei tiedetä mitä meidän pitäis tehdä seuraavaksi ja mä en aio istua sun huoneessa odottamassa että tää pahenee.

Ella istuu hiljaa ja katsoo ulos. Sitten hän huokaa ja kääntyy Bennyyn päin. Ella nyökkää.

Ella: Aloitetaan sitten.

Benny kävelee Ellan viereen sohvalle. He katsovat hetken toisiinsa ja Benny ottaa ämpäristä keltaisella kuupalla vettä. Hän nostaa kuupan huulilleen ja juo sen tyhjäksi. He odottavat hetken. Kun mitään ei tapahdu Benny nostaa kuupalla lisää vettä ämpäristä ja juo.

Benny juo monta kuupallista. He eivät puhu mitään. Ella on nostanut jalat sohvalle ja kietonut kädet polviensa ympärille. Hän seuraa tarkasti jokaista Bennyn liikettä.

Kymmenennen kuupallisen kohdalla Benny vavahtaa ja kuuppa tippuu hänen kädestään. Ella hätkähtää ja aikoo refleksinomaisesti tarttua Bennyyn, mutta vetäytyy taaksepäin, kun poika nostaa katseensa. Video on kuvattu sen verran kaukaa, että on vaikea saada selkeää kuvaa, mutta valon osuessa ikkunasta Bennyn kasvoille ne kiiltelevät kosteudesta. Bennyn housuille tippuu vesipisaroita.

Ella liikahtaa kauemmaksi ja tarttuu toisella kädellä mailaan. Benny nostaa kädet eteensä kuin näyttääkseen ettei yritä mitään. Ella rentoutuu hieman mutta ei irroita otetta mailasta.

Benny: Ella?

Ella: Kuka? Tai mikä sä oot?

Benny koskettaa rintakehäänsä.

Benny: Kerkko.

Ella: Kerkko?

Benny: Miksi olen täällä? Sinun pitää varoa. Minä sanoin että sinun pitää varoa.

Ella: Me tarvitaan apua. Pystytkö sä auttaamaan? Me ei tiedetä mitä me voidaan tehdä.

Ella irroittaa otteen mailasta ja kumartuu lähemmäs poikaa. Benny nostaa käden ylös koskettaakseen Ellaa. Ella vetäytyy taaksepäin. Bennyn käsi jää ilmaan paikoilleen.

Benny: Se on ääni. Kuin laulu. En ollut ja sitten heräsin. Ja laulu oli kaikkialla vaimeana. Minun oli pakko uida sitä kohti. Se on nälkää.

Benny laskee kätensä. Hän katsoo pois Ellasta.

Benny: Se ääni tulee sinusta. Se laulu. Se kaikuu kaikkialla vedessä. Ja kaikki heräävät. Kaikki uivat kohti. Ne haluavat sinut, ne haluavat laulun. Et saa mennä veden lähelle.

Ella: Haluatko sinä?

Benny kääntyy katsomaan Ellaa.

Ella: Haluatko sinäkin sen laulun? Miksi et yritä ottaa sitä niin kuin muut?

Benny: Se on väärin. Toisen laulua ei saa ottaa. Se on väärin. Kun toisen laulun vie, vie kaiken. Ja sitten ei ole mitään. En ollut mitään. Mutta heräsin. Kaikki heräsivät.

Benny nostaa uudelleen kätensä ja kurottaa kohti Ellaa. Ella ei väistä vaan katsoo poikaan. Benny koskettaa varovasti Ellan poskea. Hän silittää varovasti ja kääntää hiuskiehkuran Ellan korvan taakse. Ella pysyy liikkumattomana.

Benny: Se on niin kaunis. Se laulu. Voisin vain olla tässä, tuntea sen.

Ella ja Benny katsovat hetken toisiaan hiljaa.

Benny: Se on Hilla, se lähde. Hilla makaa sairaalassa, Hillan laulu on vain murinaa. Se on tahroina sinussa, minä näen ne.

Benny koskettaa Ellan olkapäätä ja hiuksia.

Benny: Tahroja on tässä ja tässä. Niitä on myös pojassa.

Benny osoittaa itseään.

Benny: Tahrat pitää saada pois, mutta vain Hilla pystyy siihen.

Ella: Mutta kun se ei auta. Se on vihainen meille. Mä en tiedä miten me saadaan se auttamaan.

Benny: Hilla ei ole paha, Hilla on vain surullinen, peloissaan. Hilla on ihan yksin. Hilla jäi ihan yksin.

Bennyn käsi tipahtaa Ellan poskelta ja hän katsoo maahan. Suuria pisaroita tippuu Bennyn naamalta hänen housuilleen sekä lattialle. Ella kumartuu pojan puoleen ja koskettaa tätä varovasti olkapäähän. Benny ei nosta katsettaan.

Benny: Sanokaa Hillalle että Kerkko pyytää auttamaan. Ja muistuttakaa että käy kultaisna käkenä, hopiaisna kyyhkyläisnä, kätke kynnet karvoihisi, hampaat ikenihisi.

Bennyn ruumis vavahtaa ja kouristuu kasaan. Hän oksentaa ämpäriin ryöppynä vettä. Sitten Benny lysähtää kasaan. Ella ottaa pojasta kiinni ennekuin tämä valahtaa alas sohvalta. Benny kaatuu Ellan syliin. Video katkeaa.

Eemelin päiväkirja, perjantai 9.8.2002, illalla

 

Benny on täällä. Se tuli iltapäivällä ja oli kauheen säikähtänyt. Se vaan istu aika kauan tossa meidän olkkarin sohvalla hiljaa. Ella oli sen kanssa. Mä menin omaan huoneeseen. Musta on inhottavaa nähdä että Benny on sellanen, vielä pahempi kuin Ella.

Sitten ne meni Ellan huoneeseen ja sieltä alkoi kuulua juttelua. Mä menin katsomaan ja näin että Ellan ovi oli kiinni. Ollaan Ellan kanssa luvattu jo pieninä ettei salakuunnella toisiamme. Mä kyllä rikoin nyt senkin säännön.

Benny yritti saada Ellan suostumaan käymään siellä sairaalassa missä se vanha mummo on. Ella sanoi, ettei sinne kannata mennä kun se on niin huonossa kunnossa. Että se on melkein kuollut. Benny sanoi vihaisesti, että jos se nainen kuolee niin saattaa hyvin olla että Benny ja Ella kuolee kanssa.

Siinä vaiheessa avasin Ellan huoneen oven. Benny ja Ella katsoi mua, mutta ne ei sanoneet mitään. Mä en kestä tommosta pelottelua ja sanoin Bennylle että se ei voi puhua noin. Mä en tiedä mitä tekisin jos Ellalle kävis jotain pahaa.

Me lähdettiin sinne sairaalaan. Ella yritti koko matkan saada Bennyn kertomaan mitä se tarkoittaa sillä, että jos se mummo kuolee niin sitten sille ja Ellallekin tapahtuu jotain. Benny sanoi vaan, ettei se tiedä, mutta on ihan varma siitä että se mummo ei saa kuolla.

Ella tiesi missä huoneessa se mummo on. Se makasi sängyssä selällään ja sen suu oli omituisessa asennossa. Sen silmät oli vähän raollaan. Me vaan seisottiin siinä. Sitten Benny otti sitä mummoa kädestä kiinni. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta sitten ihan yhtäkkiä sen silmät rävähti auki. Me säikähdettiin kaikki ja mä meinasin melkein juosta ulos sieltä. Se mummo katsoi meitä kaikkia vuoron perään. Benny piti vieläkin sitä kädestä ja musta näytti ihan siltä kuin Bennyä olisi itkettänyt.

”Anteeks.” Benny sanoi. ”Anteeks että me lähdettiin pois. Voitko sä auttaa? Me ei ymmärretä-”

Sitten kuulosti ihan siltä kuin se mummo olisi alkanut yskiä. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että ei se yskikään, vaan se nauraa. Ja sitten se sanoi: ”Jokaiselle ansionsa mukaan.” Mä näin että Benny päästi nopeasti irti mummon kädestä, säikähtäneenä, ja sen mummon nauru muuttui tosi kovaksi ja räkäiseksi.

 Hoitaja ilmeisesti kuuli sen, koska se ilmestyi melkein saman tien ovelle. Se katsoi meitä ensin hämmästyneenä ja sitten kiukkuisesti. Se halusi tietää ketä me ollaan. Benny yritti änkyttää jotain, mutta se hoitaja keskeytti sen ja sanoi että jos me ei olla omaisia niin meillä ei ole mitään asiaa sinne. Sitten se seisoi ovella niin kauan että meidän oli pakko mennä ulos.

Me ei oikein puhuttu kotimatkalla mitään. Mä yritin katsoa kotona Adams Familyä, mutta en mä pystynyt keskittymään siihen. Menin ulos vaikka ei ollu mitään tekemistä. Ja sitte mä näin Eeron.

Se haravoi pihalla ja tuijotteli metsikköön. Kävelin sen luokse ennen kuin oikeastaan itekään tiesin mitä sanoisin. Mutta Eero on ollu Mustankorventalolla. Ajattelin että se voi tietää jotain. Ja sillon se vois auttaa myös Ellaa.

Eero lopetti haravoimisen ja tuijotti mua, kun aloin olla lähempänä. Aluksi en tiennyt mitä sanoisin sille, joten sanoin vaan moi ja jotain siitä lehtikasasta minkä se oli haravoinut. Sitten aloin kertoa sille koko tätä juttua. Mustankorventalosta, siitä mummosta, Ellasta ja Bennystä ja meidän sairaalakäynnistä.

Eero vaan tuijotti mua. Sen ilmekään ei värähtänyt. Sitten se päästi haravan putoamaan kädestään ja käveli pois. Mä huusin sen perään että mä pelkään. Että mä pelkään tosi paljon. Mutta Eero ei vastannut mitään. Lopulta en enää voinut vaan seistä siinä. Lähdin takaisin sisälle ja menin omaan huoneeseen.

Mä pelkään että jotain tosi pahaa tapahtuu.

Eemelin päiväkirja, torstai 8.8.2002

Mä en oikein tiedä miten tällaista päiväkirjaa pidetään, mutta mä aion nyt kuitenki yrittää. Kai tän pointti on vaan kirjata mahdollisimman tarkkaan, et mitä tapahtuu, niin mun ei tarvii myöhemmin turvautua vaan muistiin. Mä oon päättänyt, että nää jutut mitä nyt tapahtuu, täytyy saada tallennettuu. Jos jotain sattuu niin joku muukin saa tietää että miksi ja miten.

Tän päiväkirjan lisäks mä aion haalia kaiken muun mikä tähän juttuun liittyy. Anteeksi Ella, että nappasin salaa sun päiväkirjan, mutta et sä koskaan antaisi mun kopioda niitä sivuja luvalla. Onneksi iskällä on töiden takii kopiokone, niin ehkä Ella ei saa ees koskaan tietää. Tää on kuitenkin myös Ellan takii ja Bennyn ja Majan. Ja onneksi iskä on laittanut tietokoneen asetuksiin videopuheluiden ja chatin tallennuksen, niin mä saan nekin talteen. Ja onneksi Ella ei tunnu muistavan koko asiaa, muuten se tuhois ne heti puhelun jälkeen. Ei isä meitä vaklaa vaan siten sillä on tallessa asiakkaitten palautteet, jos ne sattuu soittaa tietokoneen kautta.

Miks mä alan tekee tätä nyt? Eilen kun mä olin leffassa katsomassa sitä Potterii, niin mulle tuli vaan sellainen olo, et tää ei pääty hyvin. Et se mitä Ellalle on sattunut, on vaan alkua. Ella ei kerro mikä Bennyllä on, mutta se on siitä huolissaan. Mä näin kun se yritti soittaa sille monta kertaa. Mä en oo ite saanut Majaan yhteyttä ja vaikka se kieltää kaiken niin mä tiedän että sielläkin on jotain pielessä. Jos kukaan ei kerro mulle mitään, niin mä otan itse selvää. Ja varmistan että joku kokonaisuus jää myös talteen todisteeksi.

Ei se mun tunne siitä ite leffasta johtunut. Se oli ihan jees elokuva, mutta mun oli tosi vaikee keskittyä siihen kun mun edessäistuva oli kokoajan vähän niin ku leffan tiellä. Siirryin mä mihin kulmaan vaan niin se oli siinä silmänurkassa. Se oli tosi ärsyttävää. Vähän niin kuin harmaa varjo kankaalla tai roska silmässä. Iskäkin hermostui lopulta mun vääntelehtimiseen ja käski mun istuu paikoillaan. Mä yritin sanoa sille, et mä en nää kunnolla mun edessä istuvan takaa, mut se vaan rypisti mulle kulmiaan. Ympärillä olevat ihmiset alkoi mulkoilla mua, joten mä yritin istua loppuleffan hiljaa ja sietää. Ei mua yleensä häiritse muut katsojat, mä itseasiassa tykkään katsoo kankaalta leffoja. Iskän kanssa mulla on sopimus, et jos teen viikossa ylimääräisiä kotitöitä, niin pääsen joka toinen viikko kattoo jonkun leffan teatteriin.

Kun se leffa loppu mä olin tosi tyytyväinen, et pääsisin ulos sieltä ja eroon siitä edessä istuvasta. Mä loikkasin pystyy heti, kun lopputekstit alko ja kurkkasin sitä edessä istujaa. Mä vaan halusin nähdä sen kunnolla, kun viimeiset parituntia mä olin joutunut sietää sitä mun silmänurkassa.

Mut se penkki mun edessä oli tyhjä. Ei se ollut voinut häipyä, mä olisin huomannut. Mä tuijotin sitä penkkiä ja mun sisällä levisi kylmä. Mua puistatti. Tanja vissiin huomasi sen kun se totesi iskälle että siellä leffateatterissa on kyllä liian kova veto. Iskä sai töniä mua liikkeelle. Mä pystyin vaan tuijottamaan sitä tyhjää penkkiä. Mä voin vannoa että siinä istui joku.