Bennyn sähköposti Ellalle, 8.8 2002

Benny <Benny@gmail.com> 8. elokuuta 2002 12:21

Vast. ott.: Ella <Maja88@gmail.com>

Moi

Tää voi jäädä lyhyeksi koska mä olen äidin koneella. Se lähti isän kanssa kauppaan. Tästä lähin mä pidän huoneeni oven lukossa koko ajan. 

Se puhelu katkesi siksi, että mun äiti seisoi aivan yhtäkkiä mun huoneessa. En käsitä miten se oli päässyt sisälle niin äänettömästi ja nopeasti. Se riuhtaisi kännykän mun kädestä. Ja eihän siinä mitään, on se joskus kauan sitten tehnyt sen ennenkin laskujen takia. Tässä on nyt kyse siitä miten se sen takavarikoi!

Kun äiti nappasi puhelimen, se raapaisi mua. Vahingossa vai tahallaan, sitä mä en tiedä. Ne jäljet mun kädessä on jotakin sen tyylistä kuin mitä Mölli joskus saa aikaan kun se innostuu, mut paljon suuremmassa mittakaavassa. Ne mua raapaisseiden kynsien jäljet on valtavat. Mä tajusin sen vasta myöhemmin, koska olin niin peloissani. Ja olisit nähnyt äidin ilmeen. Mä voin vaikka vannoa, että se irvisti ja sen hampaat näytti teräviltä ja pitkiltä. Sen niska köyristyi kauheaan asentoon ja mä kuulin matalaa, syvää murinaa. Se seisoi siinä tuijottamassa pitkään, kunnes sen kasvoille kohosi ilkeä hymy ja se sanaakaan sanomatta lähti mun huoneesta.

Mä pelkään niitä. Mä pelkään mun omaa isää ja äitiä. Ja nyt mulla ei ole edes puhelinta.

Benny

Ellan päiväkirja, 8.8.2002

Benny soitti aamusta. Se sanoi että sen tietokone on takavarikoitu, kuulemma liiallisen käytön takia. Mä en usko että se on nukkunut paljoakaan. En tosin minäkään. Mun oli vaikea keskittyä siihen puheluun kun tuntuu että se jatkuva seinien takaa kuuluva veden kohina ja tää unen vaje saa mun pääni kohisemaan siihen lisäksi. Kaikki on jotenkin utuista. Mä alan uskoa että tää onkin jokin tosi pitkä painajainen, josta mä herään ja oon hetken ihan et: mitä, siinä oli monta päivää ja se oli silti uni. Mä toivon että niin tapahtuisi.

Benny oli todella hädissään. Se toisteli että se nainen ei saa kuolla. Mä yritin kertoa sille mun suunnitelmasta jutella sen vesiolion kanssa, mutta mä en usko että se edes kunnolla kuunteli. Se sanoi että se on alkanut pelätä sen vanhempia, ne käyttäytyy oudosti. Tottahan se on. Bennyn vanhemmat oli täällä ollessaan jotenkin ihan eri luokkaa kun mun vanhemmat. Ne oli jotenkin tosi tyylikkäitä, mutta samalla mukavia. Eilen yönä siinä chatissä sen isä näytti siltä et se ois repäisty jostain kadulta sinne kämppään.

Mä yritin rauhoitella sitä, sanoa et kaikki järjestyy. Mut sitten puhelu katkes. Mä yritin soittaa takas mutta puhelimeen ei saada yhteyttä. Mä mietin et mun pitäis sanoa asiasta isälle. Mut sit mun pitäis ehkä kertoo lauantaista. Mä oon päättänyt et ensin mä yritän nyt illalla puhua sen olion kanssa.

Ehkä mä herään kohta. Mä haluan että tää on unta.

Videochat Benny & Ella, yö, 7.8.2002

Video on tallentunut Ellan koneelle. Benny istuu tietokoneen ääressä ja naputtaa hermostuneesti pöytää sormellaan. Hänellä on musta, kulunut T-paita ja hiukset vastaheränneen sekaisin.

Benny: Moi, sori mä pelkäsin et sä ehkä jo nukut. Enhän mä herättänyt.

Ella: Et. Mitäs nyt.

Benny: Mä tiedän että tää kuulostaa tosi oudolta. Mä näin just tosi sekavaa unta ja silti must tuntuu et siinä oli joku pointti. Mä heräsin ja mä tiesin et mun pitää kertoo sulle.

Ella: ok, mahto olla tärkee uni. No?

Benny: Mä olin loukussa tääl kotona. Kaikkialla oli pitkiä käytäviä, ja ne vei lopulta aina keittiöön. Mä yritin etsiä eteistä. Mulla oli sulle jotain tärkeää asiaa ja mä yritin päästä lähtemään sinne. Ja mun perässä tuli jotain. Koiria tai ehkä susia. Välillä musta ne oli ihmisiä tai oikeastaan niiden varjoja. Mun iholla, naamassa ja käsivarsilla, oli öljymäistä nestettä, jota mä yritin pyyhkiä tuloksetta pois. Mä tiesin että ne mun takana pystyy seuraamaan just sitä. Sit mä tulin olohuoneeseen ja se nainen sieltä Mustankorventalolta, se jonka mä…, tai siis joka kaatu, se oli siellä. Se makas siinä lattialla liikkumatta. Mä yritin saada sitä hereille, mutta se oli ihan kylmä. Mut sit se alko nauraa.

Benny keskeyttää ja hieroo käsillää ohimoita. Hän puree huultaan ja vilkaisee olohuoneeseen.

Benny (madaltaa ääntään): Mä luulen että mun vanhemat on edelleen hereillä.

Ella: Ok, mä myönnän että toi sun uni oli aika outo. Ja mun pitäis sanoa et se oli vaan uni, mut…

Ella pitää tauon. Benny vilkuilee hermostuneesti ovelle.

Ella: Mä en voi vaan sanoa et ei se mitään merkitse, kun samaan aikaan mä oletan et sä uskot mun näkevän vedestä muodostuvia hahmoja. Mut se oli silti vaan uni. Sä heräsit ja kaikki on ok, eiks niin?

Kuuluu ulvontaa. Se alkaa kuin vinkausu, mutta kohoaa kovemmaksi. Benny säpsähtää ääntä ja tuijottaa oveaan.

Ella: Onko teillä koira hoidossa?

Benny: Ei

Benny kääntyy kohti videoruutua. Kumartuu kohti. Hän kuiskaa.

Benny: Mölli on kadonnut. Se on sisäkissa, mutta mä en löydä sitä mistään. Äiti ja isä ei oo yhtään huolissaan, ne vaan haluaa että mä syön ja syön ja syön. Se neste siinä unessa, muistaks kun se nainen siellä talossa, se heitti jotain meidän päälle. Ja Eemelihan silloin sanoi et se on noita.

Ella: Noita? Hei hengitä nyt hetki.

Benny: Enkä! Miten se voi siellä sairaalassa? Oletko sä käynyt sitä katsomassa uudestaan? Mulla on tosi paha fiilis…

Bennyn huoneen ovi rämähtää auki ja tämän isä syöksyy huoneeseen. Isä mutisee matalalla äänellä, eikä puheesta saa selvää. On mahdollista että äänen laadusta johtuen mutina kuulostaa enemmän murinalta. Benny seuraa katseellaan isäänsä, kun tämä kävelee hänen luokseen, kumartuu koneelle. Isän lähestyessä ruutua hän irvistää. Kuva on pikselinen, se saattaa olla myös virhe, mutta hetken voi nähdä Bennyn isän hampaat, ja kulmahampaat ovat liian pitkät, liian terävät. Videochat katkeaa.

Bennyn sähköposti Majalle, 7.8.2002

Benny <Benny@gmail.com> 7. elokuuta 2002 14:21

Vast. ott.: Maja <Maja88@gmail.com>

Moi!

Ei millään pahalla, mutta se sun lähettämä kuva oli vähän kummallinen. Se sun uusi tukka kyllä sopii sulle, mutta oletsä ihan varma että se kuuluu kammata tolleen naaman eteen? Yleensä sä et mitenkään varsinaisesti piilottele kasvojas, mut nyt tuntui ihan siltä kuin olisit yrittäny sensuroida jotain. Onks kaikki ihan jees?  

Mä tulin just treeneistä. Siellä meni kaikki vähän päin seiniä, jotenkin mun ajatus oli koko ajan ihan muualla. Oli vaikea keskittyä. Kun mä olin lähdössä kotiin, huomasin jotain merkillistä: isä ja äiti odottivat mua parkkipaikalla. En haluu mustamaalata vanhempiani, mut mua ei ole ikinä ennen haettu treeneistä. Ne tuskin muistaa minä päivänä koko treenit edes on. Ja toisekseen hakemisessa ei ole mitään järkeä, kun kotiin on puoli kilsaa matkaa.

Me ei menty kuitenkaan suoraan kotiin, vaan käytiin kaupassa. Me käydään nykyään kaupassa aika usein… Nyt mentiin Siwaan, joten ajattelin että maito on vaan loppu tai jotain.

Mä en oikein tiedä olinko enemmän häpeissäni vai hämmentynyt. Se ruokamäärä minkä isä ja äiti lopulta latoi kassahihnalle oli aivan käsittämätön. Eihän kukaan käytä tollasessa lähikaupassa kärryjä kun ostoskorit on niin paljon iisimpiä niissä pienissä tiloissa. Mut meillä oli kärryt. Meillä oli kahdet kärryt, isällä omat ja äidillä omat. Leikkeleitä, leipää,juustoja, pizzaa, pullaa, kermaa, voita, pakastekakkua, ranskalaisia, colaa, fantaa, mehua, jauhelihaa, pastaa, sipsejä, poppareita, patonkia, suklaata, keksejä, jäätelöä joka lajia mitä siitä kaupasta löytyi… Kassalla istuvan pojan ilme oli todella epäuskoinen. Pakkaamisessa kesti niin kauan, että meidän taakse kerääntyvä jono kiemurteli jo jonnekin hyllyjen väliin.

Mä tiedän että sä luulet mun liitoittelevan. Mut mulla on kuva todisteena, joten katso itse. Äiti ei selvästikään pitänyt siitä että nappasin kännykällä kuvan niistä ostoksista. Sen silmät meni jotenkin oudoiksi ja musta tuntuu että sen jälkeen se kyttäsi mun tekemisiä tosi tarkkaan. Ja tää kuulostaa tosi kummalta, mutta musta tuntuu että se ei pelkästään kytännyt, vaan myös kuunteli.

Benny

Bennyn sähköpostiin liittämä kuvatiedosto ei auennut enää kun tämä kirje löytyi. Tiedosto on ilmeisesti liian vanhassa formaatissa, tai sitten se on korruptoitunut.

Eemeli