Prologi

4.10.2012

Tämä blogi on osa kirjallisuustieteiden yliopisto-opintojani. Tapa jolla nämä blogimerkinnät on koottu käy ilmi niitä lukiessa. Kaikki materiaali, joka ei liity ensisijaisesti tapahtumiin, on jätetty pois. Koska osa materiaalista on luvatta lainattua, henkilöiden nimet on muutettu ja olen pyrkinyt siihen että paikkoja ei voi tunnistaa. Muuten tekstit ovat alkuperäisessä muodossa. Tekstin tapahtuma-aikaan olin ihan tavallinen kaksitoistavuotias, ja koen olevani edelleen tasapainoinen ihminen. Järjellä en pysty tapahtumia selittämään, joten annan blogimerkintöjen puhua puolestani. Nämä tekstit luettuaan lukijan vastuulle jää mihin hän uskoo ja mihin ei. Kirjoitan materiaalia puhtaaksi sitä mukaan kun ehdin ja pyrin julkaisemaan uutta materiaalia aina tiistaisin ja torstaisin. Jotta pysyt tarinassa mukana, kannattaa aloittaa lukeminen vanhimmasta tekstistä.

Eemeli

torstai 1. marraskuuta 2012

Ellan päiväkirja, keskiviikko 7.8.2002 , yöllä


Mun on pakko kirjoittaa nyt. Muuten mä luulen aamulla että tää kaikki oli vaan painajaista. Kun mä herään mä nään tän tekstin ja tiedän että tää oli totta. Jos mä nyt enään ikinä nukahdan. Mun sydän hakkaa vasten mun rintalastaa ja mun kädet tärisee. Mun pitäisi mennä herättämään isä, mutta mä en uskalla astua pois mun sängyltä. Tällähetkellä ajatus siitä että mun sängyn alla on joku joka tarrautuu muhun on ihan uskottava enkä mä aio ottaa riskiä. Mä istun tässä sängynnurkassa seinää vaste ja yritän valvoa siihen kunnes mä kuulen että joku muukin on heräillä. Isä herää yleensä kuuden maissa, joten mulla on kolme tuntia valvottavana.

Mä olin illalla sängyssä lukemassa kun mun tietokone piippas. Mä oon luvannut isälle että mä laitan sen yöksi kiinni, mut mä aina unohdan. Sitä paitsi mä en jaksa odotella että se aukeaa kun mä tarviin sitä. No Benny lähetti mulle viestiä et se haluais jutella, joten mä avasin videochatin.  Benny oli ihan poissa tolaltaan. Se kyseli että miten se noita voi. Se oli keksinyt jostain että tää mitä mulle tapahtuu liittyy siihen mitä siellä mustankorventalossa tapahtui. Mä olin juuri kysymässä siltä että mistä se niin päätteli kun jostain sen takaa kuului ulvontaa. Mä ihmettelin että oliko ne hankkineet koiran? Benny hätääntyi lisää. Se sano et ei niillä ole koiraa. Samassa sen isä oli siellä huoneessa. Linjoissa oli varmaan häikkää, mutta mä olin kuulevinani että se murisi. Bennyn isä kumartui koneen puoleen ja sitten se puhelu katkes. Mä yritin soittaa uudelleen mutta Benny ei enään ollut aktiivisena.

Mä en sen jälkeen meinannut saada millään unta. Mä yritin vielä soittaa Bennylle kännykällä, mutta sekin vaan ilmoitti ettei puhelimeen saada yhteyttä. Jonkin aikaa pyörittyäni mä lähdin hakemaan lasin vettä keittiöstä. Kun mä tulin keiitiön ovelle mä kuulin että siellä oli jo joku. Vesihana oli päällä. Mutta keittiön valot ei ollut päällä. Viimeisimmän keittiötapauksen jälkeen mun teki mieli vain kääntyä ympäri. Mutta en mä voi pelätä liikkua kotona. Kohta mä joutuisin lukittautumaan omaan huoneeseen ja silloin iskä alkaa varmasti olla sitä mieltä et mut pitää viedä lääkäriin.

No mä avasin varovasti oven ja hivutin kättä sen verran sisään että mä saan katkaisijasta valot päälle. Keittiössä oli Tanja, joka seisoi tiskipöydän ääressä selkä oveakohti ja täytti vesilasia. Hetken mä tunsin itseni hölmöksi. Mitä jos mä oikeasti olisin mennyt herättää iskän tän takia. Että keittiössä on vesimörkö. Tanja nosti lasin huulilleen ja joi pitkin, syvin kulauksin koko vesilasin kerralla tyhjäksi ja alkoi täyttää sitä uudestaan. Vasta nyt mä tajusin ettei se ollut ollenkaan reagoinut siihen että mä seisoin ovella tai että valot oli mennyt päälle. Tanja seisoi jotenkin jäykässä asennossa ja täytettyään uudelleen vesilasin joi sen samalla tavalla, janoisesti. Sitten se pysähtyi. Ja vesilasi tipahti lattialle.

Kaikkialla oli niin hiljaista että lasin kolina täytti koko tilan. Mä säpsähdin sitä automaattisesti, mutta Tanja ei värähtänytkään. Se seisoi selin muhun, tiskiallasta kohti, liikkumatta. MÄ ajattelin että ehkä se käveli unissaan. Eemelillä muutama vuosi sitten sellainen vaihe ja silloin se oli just tollainen jäykkä ja poissaoleva. Isä oli silloin sanonut että on kukkua ettei unissakävelijää sais herättää, se täytyy vain tehdä rauhallisesti. Joten mä astuin Tanjaa kohti ja tartuin sitä hellästi olkavarresta. Tanja kääntyi ympäri ja tarrasi muo ranteesta. Ja se joka seisoi mun edessä ei ollut Tanja.

Tai ehkä se oli Tanja, mutta samaan aikaan se oli jotain ihan muuta. Tanjan siliä peitti vesikalvo ja vesi valui pitäkänä kyynelnorona tämän poskia pitkin. Vettä valui myös sieraimista ja korvista. Kun se avasi suunsa vettä tulvi ulos ja valui Tanjan yöpaidan rinnuksille. Mä aloin vaistomaisesti pyristellä irti Tanjan otteesta, mutta se puristi sormensa tiukemalle. Sitten se puhui. ”Älä pelkää”. Mä luulin ensin kuulleeni väärin, mutta se toisti sen. Mun aivot huusi että mä riuhtaisen itseni irti ja pakenen, mutta jostain syytä mä lopetin rimpuilun. Ehkä mun lihakset luovutti. Mä seisoin paikoillani ja vaan tuijotin sitä joka oli olevinaan Tanja. Ja se laski mun kädestä irti.

Mä lähdin välittömästi peruuttamaan poispäin. Se pyysi muo jäämään. Se sanoi että sillä on tärkeää asiaa. Samassa Tanja alkoi kouristella ja oksensi itsestään ulos vettä. Sitten se nousi ylös. Se sanoi ettei sillä ole paljoa aikaa. Että mun pitää kuunnella. Se varoitti etten mä saisi mennä veden lähelle. Se puihui siitä että kaikki ovat heränneet (ketkä kaikki?) ja ne hakeutuvat mun luo. Että niitä on vedessä paljon. Se ehti sanoa että mun pitää – kun Tanja oksensi uudestaan ja lyyhistyi lattialle.

Mä syöksyin Tanjan luo. Tämä makasi maassa tajuttomana. Kun pääsin sen luo se heräsi ja nousi seisomaan. Tanjan silmät olivat normaalit. Se katseli hämmentyneenä ympärilleen ja mutisi että se varmaan liukastui. Tanja käveli mun ohi kuin mä en olisi siinä. Mä seurasin sitä ja yritin puhua sille, mutta se vaan käveli vaatekaapille ja vaihtoi uuden pyjaman, meni niitten makuuhuoneeseen ja nukkumaan. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mä seisoin hetken niiden sängynvieressä tietämättä mitä mun pitäisin tehdä.

Kun mä tässä olen kirjoittanut tätä mulle on muodostunut idea. Mä yritän saada uudestaan yhteyden siihe olioon. Keitä ne kaikki on josta se puhui? Mitä mun pitää tehdä? Mä saan yhteyden veden kautta, mutta mun täytyy vielä keksiä et miten. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti