Eemelin päiväkirja, sunnuntai 11.8.2002, aamu

Kirjoitan tämän nopeasti muistiin. En tiedä edes koska seuraavan kerran pystyn kirjoittamaan. Pystynkö koskaan? Muut pakkaavat tavaroita lähtökuntoon.

Yön tapahtumat ovat nauhalla, joten mä kirjoitan niistä myöhemmin. Aamulla mä heräsin sohvalta. Mä en ymmärrä miten mä olen voinut nukahtaa (eikä ymmärtänyt kukaan muukaan, ne ovat tuskin ummistaneet simiään sekunniksikaan). Mutta se kaikki. Isä ja Tanja, sudet, vesi-ihmiset, jotka lopulta pääsivät ikkunalle asti, se veden ääni, joka hakkaa ikkunaan, Eeron huuto. Ne menevät kaikki mun päässä sykkyrälle, mustaksi palloksi ja sitten ei ole mitään, vain pimeyttä. Ja hiljaisuus. Ja aamu.

Benny sanoo että Eero piti ne sudet loitolla lopun yötä. Kun mä aamulla heräsin ja menin ovelle, se istui siinä portailla, katseli kauas merelle. Soihdut olivat palaneet loppuun ja lojuivat siinä sen jaloissa. Mä kurkin ovelta hetken, mutta kun kaikki näytti olevan rauhallista, niin mä kävelin Eeron luo ja istuin sen viereen. Eero ei oikeastaan missään vaiheessa reagoinut muhun. Se vain istui ja katseli merelle. Kun mä istuuduin sen viereen, se käänsi hetkeksi päänsä ja katsoi mun ohi, mun taakse. Se rypisti kulmiaan ja mä tiesin että Eerokin hahmotti sen mun seuraajan. Mutta sitten se vain käänsi päänsä ja jatkoi merelle tuijottelua. Me ei puhuttu mitään, ja kaikki oli hetken jees. Oli vielä tosi aikaista ja kolean ilman takia merellä ajelehti sumua. Jossain huusi kuikka. Se oli niin tavallista että hetkeksi mulle nousi pala kurkkuun. Mä olin vielä täällä, kuulemassa sen kuikan.

Ella juoksi portaat mun ohi ja suuntasi laiturille. Mulla oli tunne että mun olisi pitänyt estää sitä. Benny tuli Ellan perässä ulos, mutta pysähtyi siihen portaille mun viereen. Hetken seistyään ja tuijoteltuaan Ellan perään se huokasi ja istui mun viereen. Kysyin siltä että mitä meidän pitäisi nyt tehdä. Benny hieroi kasvojaan käsiinsä. Se näytti niin väsyneeltä. Hetkenpäästä se totesi että meidän pitää saada Hilla sinne talolle. Meillä ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta että ne eivät sieltä sairaalasta päästä sitä neljän lapsen kanssa poistumaan. Benny oli miettinyt että jos me järjestettäisiin joku harhautus ja kun siihen kiinnitetään huomio, niin me salakuljetetaan Hilla ulos. Mutta mä kuulin sen äänestä ettei Benny itsekään uskonut jutun toimivan.

Me istuttiin siinä hetki hiljaa ja sitten mun unenpöperöisissä avoissa jokin vain loksahti paikoilleen. Ne eivät anna Hillan poistua meidän kanssa, koska me ollaan lapsia. Mutta entä jos meillä on aikuinen mukana? Mä sanoin se ääneen ja Benny kysyi että mistä me saadaan aikuinen, joka suostuu auttamaan meitä. Mä tönäsin Bennyä ja osoitin Eeroa. Benny tuijotti sitä hetken hölmistyneenä. Ihan kuin se olisi unohtanut Eeron olemassaolon. Eero kääntyi katsomaan meitä. Mä tiesin että se oli kuunnellut, vaikka se näytti omiin ajatuksiinsa uponneelta. Mutta toisaalta siltä se on näyttänyt niin kauan kun mä muistan.

Mä kysyin Eerolta että auttaisiko se meitä ja se nyökkäsi. Benny ei ihan heti uskonut, että se toimisi. Se epäili että Eeron mykkyys voisi olla ongelma. Mutta mä oon varma että jos me saadaan Hilla juoneen mukaan, niin meillä on oikeasti mahdollisuus.

Ella huutaa mua. Meidän pitäisi päästä lähtemään. Eero on hakenut vajasta leirintäalueen lava-auton, jota se käyttää työautona. Nyt tai ei koskaan tämän täytyy onnistua.