Kuvasa näkyy hautausmaa. Marraskuun ilta-aurinko
valaisee hautakivia vastavaloon, luoden niihin kultaisen hehkun. Maa on
huurteessa ja valkoiseksi varjäytyneen pensaan oksat kaartuvat kohti maata.
Oksien kärjet ovat jäätyneet kiinni pieneen lammikkoon. Käännän kameraa ja
kuvaan tulee Ella, joka nojaa päätään Bennyn olkapäähän. Benny silittää
ajatuksissaan Ellan hiuksia. He seuraavat kuvan ulkopuolisia tapahtumia. Kamera heilahtaa, koska Maja tönäisee minua
olkapäähän. Käännyn hänen puoleensa.
Maja on leikannut vaaleat hiuksensa lyhyemmiksi,
polkaksi. Se sopi minusta hänelle. Hän
näytti vähän kaksikymmentäluvun filmitähdeltä, niin kuin niissä
Chaplinelokuvissa, joita olin viimeaikana katsonut.
Maja (kuiskaa): Onko sinun ihan pakko kuvata? Se
ei kuulu tähän hetkeen.
Eemeli(kuiskaa): Mä haluan tän talteen.
Maja kohauttaa ja kääntää katseensa pois
kamerasta. Seuraan hänen katsettaan ja kuva kääntyy. Siihen ilmestyy uutuutta
hohkaava, harmaa hautakivi ja Eero, joka on kumartuneena asettamaan havupuista
kranssia haudalle. Hän asettelee rauhallisesti ja huolellisesti kranssin
punaisen rusetin niin että se on siististi kranssin keskellä. Eero nousee ja
astuu askeleen taaksepäin. Zoomaan kauemmas ja kuvaan mahtuu Eeron vierellä,
pyörätuolissa istuva Hilla. Eero seisahtaa Hillan viereen. Me kaikki seisomme
hiljaa ja katsomme hautaa. Ella kävelee paikalle ja laskee haudalle valkoisen kynttilän. Zoomaan hautakiveen. Kiveen on kaiverrettu Kerkon nimi ja
päivämäärät.
Hilla: Non nih. Eiköhän me lähdetä tästä nyt
lämmittelemään. Eero on kattanut meille pöytään oikein korvapuusteja, joita
tossa eilen leivottiin.
Zoomaan auki. Eero ottaa kiinni Hillan pyörätuolin
kahvoista ja alkaa työntää Hillaa hautausmaan tietä pitkin kohti parkkipaikkaa.
Hilla hymyilee ja taputtaa Eeron kättä. Benny ja Ella kävelevät käsikkäin
heidän takanaan.
Maja: Tule jo. Ethän sä halua antaa Hillan
odottaa. Ties vaikka se suuttuis.
Maja ilmestyy hymyillen kuvaan. Kuva katkeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti