Prologi

4.10.2012

Tämä blogi on osa kirjallisuustieteiden yliopisto-opintojani. Tapa jolla nämä blogimerkinnät on koottu käy ilmi niitä lukiessa. Kaikki materiaali, joka ei liity ensisijaisesti tapahtumiin, on jätetty pois. Koska osa materiaalista on luvatta lainattua, henkilöiden nimet on muutettu ja olen pyrkinyt siihen että paikkoja ei voi tunnistaa. Muuten tekstit ovat alkuperäisessä muodossa. Tekstin tapahtuma-aikaan olin ihan tavallinen kaksitoistavuotias, ja koen olevani edelleen tasapainoinen ihminen. Järjellä en pysty tapahtumia selittämään, joten annan blogimerkintöjen puhua puolestani. Nämä tekstit luettuaan lukijan vastuulle jää mihin hän uskoo ja mihin ei. Kirjoitan materiaalia puhtaaksi sitä mukaan kun ehdin ja pyrin julkaisemaan uutta materiaalia aina tiistaisin ja torstaisin. Jotta pysyt tarinassa mukana, kannattaa aloittaa lukeminen vanhimmasta tekstistä.

Eemeli

torstai 13. joulukuuta 2012

Bennyn kännykkävideo 10.8.2002, iltapäivällä



Aluksi kuvassa näkyy sairaalan käytävän harmahtavaa lattiaa ja Majan pinkit tennarit. Sitten kamera kääntyy kuvaamaan suljettua ovea ja pysyy siinä hetken ennen kuin Bennyn ääni sanoo hiljaa: ”Okei sit mennään.”

Ovi aukeaa ja kamera liikkuu sisälle huoneeseen, jossa on hämärää. Ovi sulkeutuu suhahtaen. Sängyssä makaa nainen, joka on pelkkä mytty peittojen alla. Sydänmonitori piippaa, naisen luisevassa kädessä on tippaletku. Toinen puoli kasvoista on mustelmilla ja päässä on paksu side.

Maja: Voi ei….

Kamera liikkuu lähemmäs sänkyä. Ellan kasvot vilahtavat kuvissa, hän seisoo sängyn vasemmalla puolella Bennyn vieressä. Benny kääntää kameraa hieman, ja Eemeli ja Maja näkyvät toisella puolen sänkyä, mutta selkeän välimatkan päässä naisesta.

Maja: Mitä nyt?
Benny: Se pitää saada hereille.

Ella siirtyy hieman lähemmäs sänkyä ja koskettaa naisen kättä.

Ella: Hilla, herää.

Nainen makaa paikoillaan, ei reagoi mitenkään. Ella kumartuu vielä hieman lähemmäs ja ravistaa varovasti naisen olkapäätä.

Ella: Hilla, oo kiltti ja herää nyt. Meillä on tärkeetä asiaa.

Nainen avaa hitaasti silmänsä, kuin se olisi valtava ponnistus ja katsoo Ellaa. Hän yrittää sanoa jotakin, mutta ääni on niin pieni, että kestää hetken ennen kuin kykenee hahmottamaan mitä.

Nainen: Pois. Menkää pois.

Ella: Me ei voida mennä pois.Me tavattiin Kerkko.

Nainen tuijottaa Ellaa, huomaa nyt että sängyn ympärillä seisoo muitakin.

Nainen: Valehteleva pentu.

Sitten nainen sulkee hitaasti silmänsä. Ella vilkaisee Bennyä ja kumartuu takaisin naisen puoleen.

Ella: Käy kultaisna käkenä, Hopiaisna kyyhkyläisnä, Kätke kynnet karvoihisi, Hampaat ikenihisi.

Nainen avaa uudelleen silmänsä, katsoo suoraan Ellaan. Silmissä on erilainen katse, surua.

Nainen: Mitä…sanoit?

Ella toistaa juuri lausumansa lauseen, ja nainen alkaa tapailla viimeisten sanojen mukana.

Nainen: Mistä sinä sen tiedät?

Ella: Kerkko kertoi. Se sanoi että sä olet ihan yksin ja peloissasi.

Nainen katsoo Ellaa, sulkee jälleen silmänsä.

Nainen: Se lähti ulos, käski minua pysymään tässä sängyssä kun on kova flunssa. Peitteli ennen kun meni. Eikä sitä löydy mistään.

Ella: Kuka?

Nainen: Kerkko, minun isoveikka. Se lohduttaa kun pelkään että isä suuttuu. Kerkko seisoo isän edessä eikä minuun silloin satu. Mutta sitten hän lähti. Ja isä on aina vihainen.

Hilla vavahtaa ja hän nostaa kädet suojakseen kasvojen eteen.

Ella: Kaikki muuttuu koko ajan kauheammaksi. Auta, ole kiltti ja auta meitä Hilla. Me ei haluta että meille käy niin kun Eerolle!

Hilla: Eerolle…Eero sai sen kaiken päälleen. Se osui kaikki. Mutta te… minä en ehtinyt. Kun kaaduin. Se jäi kesken.

Ella katsoo säikähtäneenä Bennyä, joka kehottaa Ellaa jatkamaan.

Ella: Mikä jäi kesken?

Hilla: Se mitä teille tapahtuu. Eerolle se kävi kaikki heti, siinä hetkessä. Kaikki pahimmat pelot, yhdessä silmänräpäyksessä. Teille en ehtinyt lukea kirousta loppuun. Kaadoitte minut. Se jäi kesken.

Ella: Voiko sen ottaa pois? Voitko sä ottaa sen pois?

Hilla: Voin, koska se jäi kesken. Mutta pitää olla kaikki ainekset. Ja täytyy päästä kotiin.

Hilla yrittää nousta istumaan. Hän ottaa tukea sängynlaidasta. Ella laskee käden Hillan kädelle.

Ella: Me voidaan tuoda sulle tänne kaikki mitä tarvitset-
Hilla: Ei. Ei. Pitää päästä samaan paikkaan, missä se langetettiin.

Ella kääntyy jälleen katsomaan Bennyä, avuttomana mutta toiveikkaana.

Eemeli: Pyörätuoli.

Kamera kääntyy ja kuvassa on nyt Eemeli,joka osoittaa huoneen toiselle puolelle.

Eemeli: Me tarvitaan pyörätuoli!

Kamera seuraa Eemeliä, joka lähtee kohti nurkassa olevaa pyörätuolia ja rullaa sen sängyn viereen. Maja rutistaa Eemelin syliinsä.

Maja: Luojan kiitos olet mukana Eemeli.

Ella alkaa varovasti auttaa Hillaa istumaan. Tämä on päässyt sängyn laidalle, raskaasti hengittäen ja Ellaan nojautuen, kun ovi aukeaa.

Hoitajan ääni: Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!

Benny kääntää kameran oven suuntaan. Kuvassa näkyy isokokoinen, vihaisen näköinen naishoitaja. Kamera heilahtaa ja sitten näkyvät vain naisen lähestyvät jalat ja harmahtavaa lattiaa.

Hoitaja: Ulos! Ulos täältä! Ja lopeta se kuvaaminen heti pai-

Kuvatallenne päättyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti