Kerkko.
Kerkko on kaunis nimi. Kun me istuttiin siinä sohvalla, niin siitä huokui
jotain niin syvää surua. Mulla on vieläkin rinnassa sydämen kohdalla jokin
puristava möykky kun mun ajatuksen hakeutuu Kerkkoon. Ja samalla mä tiedän että
sehän oli Benny, joka istui siinä muo vastapäätä. Mutta samalla se ei ollut. Mä
mietin niitä kasvoja vesihöyryssä, ja mä haluaisin voida koskettaa, lohduttaa.
Mä
tiedän että tää ei todellakaan ole meidän huolista suurin. Maja tuli aamulla ja
se on järkyssä kunnossa. Sen puheesta on vaikea saada selvää, sen kielen takia.
Kaikki mitä se sanoo suhisee. Sillä on kokoajan aurinkolasit, mikä on hyvä,
koska kun mä näin hetken ne sen silmät, mä voi pahoin. Ne on liskon silmät. Tää
on ihan älytöntä, eikä kukaan pysty sanomaan sitä ääneen, mutta Maja on
muuttumassa, ja muo pelottaa mikä siitä lopulta tulee.
Benny
meni aamulla ihan valkoiseksi kun me mentiin aamiaiselle. On totta että se
aamupalakattaus oli normaalia runsaampi, mutta mä yritin sanoa sille ettei se
ole sama asia kuin sen kotona. Meitähän on huomattavasti isompi määrä syömässä.
Oli se oikeassa siinä ettei meillä yleensä ole aamupalaksi sekä pekonia ja
munia, että lettuja. Ja se suklaakakku oli vähän outo. Mutta ehkä iskä ja Tanja
halusi vaan piristää meitä. Tai ehkä ne aikoo ilmoittaa että ne on menossa
naimisiin. Toivottavasti ei.
Tää
on älytöntä, mä välttelen jopa näin paperilla asiaa. Mun on pakotettava
kirjoittamaan se tähän. Eemelin vierellä on jotain pahaa. Noi siinä, mä
kirjoitin sen. Enkä mä itsekään oikein tiedä mitä mä tarkoitan. Kun sen
huoneeseen menee niin tuntuu kuin siellä olisi joku ylimääräinen. Ja sen voi
melkein nähdä silmäkulmasta. Mutta kun sen suuntaan kääntyy niin siellä ei ole
mitään. Eikä se tunne ole pelkästään siellä sen huoneessa. Se seuraa Eemeliä.
Kaikki vaivaantuvat heti kun Eemeli tulee paikalle. On vaikea keskittyä
mihinkään kun tuntuu sun tekemisiä seuraa jokin ylimääräinen, johon ei saa
kontaktia. Mä teen kaikkeni etten mä välittäisi siitä ja yritän pitää Eemelin
mahdollisimman lähellä muo. Se on niin huolissaan. Mä en anna mitään tapahtua
sille, sen mä vannon.
Mä
niin toivoin että Eemeli olisi ollut turvassa. Sehän ei olisi halunnut edes
tulla sinne Mustankorventalolle. Se yritti estää meitä. Miksi sitä rangaistaan?
Me
ollaan lähdössä uudestaan sinne sairaalalle. Benny kirjoitti nauhalta ylös sen
riimin, jonka Kerkko sanoi. Mä en ymmärrä miten se meitä auttaa, mutta meillä
ei ole muutakaan. Sen Kerkon tapaamisen jälkeen mun ja Bennyn välit on jotenkin
oudot. Benny katsoi sen video, se oli hetken ihan hiljaa ja sitten se sanoi
sillai tekoreippaasti että ”olihan siitä apua”. Ei muuta. Me ei puhuttu mitään
muuta.
Sen
Hillan on pakko auttaa meitä. Pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti