Majan hahmo erottuu huoneen hämärästä heikosti.
Ainoa valonlähde on tietokoneen näytön sinertävä kajo. Maja on jälleen
pukeutunut mustaan hattuun ja aurinkolaseihin, mutta nyt kaulassa on myös paksu
huivi, niin että kasvoista erottuu vain hyvin pieni kaistale.
Maja: Moi Eemeli.
Eemeli: Moi. Mitä sä
siellä pimeessä istut, mä en näe mitään.
Maja: Olen flunssassa
ja valo tekee silmille pahaa.
Eemeli: Okei. Benny
on täällä.
Maja: Mitä?
Eemeli: Joo, se tuli
jo päivällä.
Maja: Miksi?
Eemeli: Mä kerroin
sulle siitä vesilätäkössä olleesta jutusta. Mä näin ihan oikein, ei se ollut
mitään mielikuvitusta.
Maja alkaa nieleskellä. Hän näyttää
huonovointiselta.
Eemeli: Bennyllekin
on tapahtunut jotain pelottavaa. Mä en tiedä mitä, se ei ole kertonut mulle,
mutta siks se tuli tänne ja Ella ihan selvästi tietää että miksi Benny on niin
pelästynyt. Me oltiin sairaalassa tänään ja —onks sulla paha olo?
Maja nieleskelee edelleen. Hän nostaa käden
suunsa eteen.
Eemeli: Alatsä
yrjötä?
Maja kakoo hetken. Sitten hän laskee käden
suunsa edestä ja pudistaa päätään.
Eemeli: Me oltiin
sairaalassa katsomassa sitä naista! Se oli tajuton. Benny sanoi että se on
pakko saada hereille. Että Bennylle ja Ellalle tapahtuu muuten jotain pahaa.
Maja (itkuisesti):
Mä olen tosi kipeä, en mä jaksa nyt-
Majan puhuessa hänen hampaansa alkavat
värjäytyä sotkuisen punaisiksi. Sitten huulten välistä noruu verivana. Eemeli
kirkaisee. Maja säikähtää Eemelin kirkaisua, huomaa kasvoillaan olevan veren ja
menee paniikkiin.
Maja: Ei. Voi ei. Ei
enää!
Maja alkaa nyyhkiä mutta kiljaiseekin
yhtäkkiä kivusta.
Eemeli: Mikä sulla
on?!
Maja painaa käden suunsa eteen ja kiljaisee
sitten uudelleen, nyt tukahdetusti, ja alkaa taas nyyhkyttää.
Eemeli: Maja missä
sun iskä on?! Tai meidän äiti sut täytyy viedä-
Eemelin puhe katkeaa kuin seinään kun Maja
laskee varovasti käden suunsa edestä. Hänen koko alaleukansa on veren tahrima.
Välitön mielikuva juuri ruokailleeseen vampyyriin, muistan miten se täytti
pääni ja täyttää edelleen.
Maja: Mu- mulle tuli
joku haava kiel-
Suusta roiskahtaa verta ja Maja kiljuu
kauhuissaan.
Kaaoksen keskellä on hetken ajan mahdollista
nähdä, kuinka Majan kieli on haljennut kahtia. Se on pitempi kuin ennen,
venynyt ja kaksihaarainen, samanlainen kuin käärmeillä. Maja itkee
hysteerisesti ja verta on jo joka paikassa.
Kuuluu kolahdus ja etääntyvien askelten ääni kun
minä pomppaan hysteerisenä pystyyn ja juoksen Ellan huoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti