Mä
en oikein tiedä miten tällaista päiväkirjaa pidetään, mutta mä aion nyt
kuitenki yrittää. Kai tän pointti on vaan kirjata mahdollisimman tarkkaan, et
mitä tapahtuu, niin mun ei tarvii myöhemmin turvautua vaan muistiin. Mä oon
päättänyt, että nää jutut mitä nyt tapahtuu, täytyy saada tallennettuu. Jos
jotain sattuu niin joku muukin saa tietää että miksi ja miten.
Tän
päiväkirjan lisäks mä aion haalia kaiken muun mikä tähän juttuun liittyy.
Anteeksi Ella, että nappasin salaa sun päiväkirjan, mutta et sä koskaan antaisi
mun kopioda niitä sivuja luvalla. Onneksi iskällä on töiden takii kopiokone,
niin ehkä Ella ei saa ees koskaan tietää. Tää on kuitenkin myös Ellan takii ja
Bennyn ja Majan. Ja onneksi iskä on laittanut tietokoneen asetuksiin
videopuheluiden ja chatin tallennuksen, niin mä saan nekin talteen. Ja onneksi
Ella ei tunnu muistavan koko asiaa, muuten se tuhois ne heti puhelun jälkeen.
Ei isä meitä vaklaa vaan siten sillä on tallessa asiakkaitten palautteet, jos
ne sattuu soittaa tietokoneen kautta.
Miks
mä alan tekee tätä nyt? Eilen kun mä olin leffassa katsomassa sitä Potterii,
niin mulle tuli vaan sellainen olo, et tää ei pääty hyvin. Et se mitä Ellalle
on sattunut, on vaan alkua. Ella ei kerro mikä Bennyllä on, mutta se on siitä
huolissaan. Mä näin kun se yritti soittaa sille monta kertaa. Mä en oo ite
saanut Majaan yhteyttä ja vaikka se kieltää kaiken niin mä tiedän että
sielläkin on jotain pielessä. Jos kukaan ei kerro mulle mitään, niin mä otan
itse selvää. Ja varmistan että joku kokonaisuus jää myös talteen todisteeksi.
Ei
se mun tunne siitä ite leffasta johtunut. Se oli ihan jees elokuva, mutta mun
oli tosi vaikee keskittyä siihen kun mun edessäistuva oli kokoajan vähän niin
ku leffan tiellä. Siirryin mä mihin kulmaan vaan niin se oli siinä
silmänurkassa. Se oli tosi ärsyttävää. Vähän niin kuin harmaa varjo kankaalla
tai roska silmässä. Iskäkin hermostui lopulta mun vääntelehtimiseen ja käski
mun istuu paikoillaan. Mä yritin sanoa sille, et mä en nää kunnolla mun edessä
istuvan takaa, mut se vaan rypisti mulle kulmiaan. Ympärillä olevat ihmiset
alkoi mulkoilla mua, joten mä yritin istua loppuleffan hiljaa ja sietää. Ei mua
yleensä häiritse muut katsojat, mä itseasiassa tykkään katsoo kankaalta
leffoja. Iskän kanssa mulla on sopimus, et jos teen viikossa ylimääräisiä
kotitöitä, niin pääsen joka toinen viikko kattoo jonkun leffan teatteriin.
Kun
se leffa loppu mä olin tosi tyytyväinen, et pääsisin ulos sieltä ja eroon siitä
edessä istuvasta. Mä loikkasin pystyy heti, kun lopputekstit alko ja kurkkasin
sitä edessä istujaa. Mä vaan halusin nähdä sen kunnolla, kun viimeiset
parituntia mä olin joutunut sietää sitä mun silmänurkassa.
Mut
se penkki mun edessä oli tyhjä. Ei se ollut voinut häipyä, mä olisin huomannut.
Mä tuijotin sitä penkkiä ja mun sisällä levisi kylmä. Mua puistatti. Tanja
vissiin huomasi sen kun se totesi iskälle että siellä leffateatterissa on kyllä
liian kova veto. Iskä sai töniä mua liikkeelle. Mä pystyin vaan tuijottamaan
sitä tyhjää penkkiä. Mä voin vannoa että siinä istui joku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti