Prologi

4.10.2012

Tämä blogi on osa kirjallisuustieteiden yliopisto-opintojani. Tapa jolla nämä blogimerkinnät on koottu käy ilmi niitä lukiessa. Kaikki materiaali, joka ei liity ensisijaisesti tapahtumiin, on jätetty pois. Koska osa materiaalista on luvatta lainattua, henkilöiden nimet on muutettu ja olen pyrkinyt siihen että paikkoja ei voi tunnistaa. Muuten tekstit ovat alkuperäisessä muodossa. Tekstin tapahtuma-aikaan olin ihan tavallinen kaksitoistavuotias, ja koen olevani edelleen tasapainoinen ihminen. Järjellä en pysty tapahtumia selittämään, joten annan blogimerkintöjen puhua puolestani. Nämä tekstit luettuaan lukijan vastuulle jää mihin hän uskoo ja mihin ei. Kirjoitan materiaalia puhtaaksi sitä mukaan kun ehdin ja pyrin julkaisemaan uutta materiaalia aina tiistaisin ja torstaisin. Jotta pysyt tarinassa mukana, kannattaa aloittaa lukeminen vanhimmasta tekstistä.

Eemeli

torstai 25. lokakuuta 2012

Ellan päiväkirja, keskiviikko 7.8.2002 , aamupäivä



Kävin tänään sairaalassa selvittämässä mitä sille Mustankorven naiselle tapahtui. Tai ensin mä hiippailin sinne talolle, mutta se oli autio. Sanomalehtiä tursusi postilaatikosta. Mä keräsin ne pois siitä maasta kastumasta ja vein terassille. Se talo sai mulla kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää ja häivyin mahdollisimman nopeaan.

Sairaalassa mä kyselin et tänne oli vissiin tuotu sellainen vahna nainen lauantaina. Lopulta ne sano et missä se on. Mä yritin kysellä et missä kunnossa se on. Se ei kuulemma ole sellaista mitä ne saa mulle sanoa, joten mä menin sit katsoo sinne huoneeseen. Se nainen, Hilla Korventausta oli sijoitettu samaan huoneeseen kuin neljä muuta vanhaa naista. Siellä käytävällä haisi pahalta. Semmoinen vahva sairaalan haju. Mä kurkistin varovasti ovesta. Mitä mä oikeastaan edes ajattelin et mä sanoisin. Nyt vasta mä mietin että entä jos se olisi tunnistanut mut? Olisikohan ne soittaneet poliisille? Mutta se onneksi nukkui. Mä hipsin sen sängyn luo. Se oli jotenkin hirveen pieni ja ryppyinen. Sen käsistä ja nenästä meni semmoisia letkuja ja sen naama oli ihan sinimusta sieltä mistä siteiltä näki. Se oli vissiin lyönyt päänsä.

Muo alkoi huimata se haju ja jotenkin kaikki. Mä lähdin nopeasti pois. Käytävässä mä törmäsin sairaalasänkyyn, joka oli sijoiteetu käytävälle. Se kolisi seinää vasten ja se infon nainen mulkoili muo pahasti. Se siitä huomaamattomasta käynnistä. Mä en kyllä tiedä miten tää Bennyn mielestä autta mun mielialaan. Mulla on vaan huonompi olo. Se on meidän syytä että se nainen on siellä sairaalassa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti