Ella <Benny@gmail.com> 7. elokuuta
2002 10.22
Vast. ott.:
Benny <Benny@gmail.com>
Hei
Anteeksi kun katkaisin. En oikein
tiedä miten tän selittäisin. Tätä helpottaa että sinäkin näit sen, ne kasvot.
Mulle on tapahtunut kaikkea tosi outoa. Mä nukun nykyään huonosti ja
säpsähtelen kaikkea. Mä aion kirjoittaa tän nyt vaan suoraan. Mä uskon että
täällä vedessä on jotain. Ja se vainoaa mua. Ne kasvot ei ollut ensimmäinen
kerta kun vesi käyttäytyy oudosti.
Ennen Skypeä mä kävin ulkona
hakemassa kasvimaalta salaattia, kun Isä käski. Siellä satoi kaatamalla ja mä
en olisi halunnut mennä ulos. Mä kysyin miksi Eemeli ei voisi mennä, mutta isä
vaan totesi että se pyysi mua ja että miksi mä en menis. Ei mulla ollut mitään
hyvää syytä, joten vedin sadetakin päälle ja menin ulos.
Vaikka oli päivä niin
ulkona oli hämärää. Mustat paksut pilvet roikkuivat taivaalla auringon edessä.
Vesisade oli laantunut ripotteluksi, mutta kasvimaalle vievälle polulle oli
muodostunut iso lätäkkö. Kun mä olin kiertämässä lätäkköä, se alkoi kuhista.
Mä jämähdin paikoilleni. Mun olisi
pitänyt lähteä liikkeelle, juosta. Mutta ainoa mitä mä saatoin miettiä oli että
”ei taas”. Se vesi alkoi kohota ja se muodosti hahmon. Se hahmo kohotti käden
mua kohti. Mä muistan elävästi miten se vesi kierteli sen käden sisällä ja
kuinka pieniä pisaroita tipahteli kyynerpäänkohdalta alas lammikkoon ja imeytyi
takaisin hahmoon. Hahmo avasi suunsa ja sieltä ryöppysi lisää vettä.
Silloin mä kuulin huudon mun takaa.
Se oli jotain omituista, kuin eläin. Mä en ole koskaan kuullut kenenkään
huutavan siten. Musta tuntu kuin mä olisin irronnut jonkinlaisesta transsista
ja astuin askeleen poispäin vesilammikosta. Mä käännyin vaistomaisesti
vilkaisemaan äänen suuntaan ja ehdin nähdä Eeron. Tämä seisoi kasvimaan luona
ja katsoi mua ja sitten lammikkoon. Ja Eero huusi uudelleen. Mä käännyin
katsomaan takas sitä vesihahmoa. Hahmo oli kääntynyt Eeron suuntaan. Sitten
hahmo äkkiä hajosi pieniksi vesipisaroiksi ja tipahti vesilätäkköön. Sitä vettä
roiskui mun päälle ja kasteli mun housut.
Isä ja Tanja olivat kuulleet Eeron
huudon ja juoksivat paikalle. Tanja otti mua kädestä ja lähti viemään talolle.
Isä harppoi Eeron luo. Tanja totesi kävellessään että Eerohan nyt on vähän
tuommoinen. Ja että ollaanhan me puhuttu että annatte sen olla ihan rauhassa.
Mä yritin selittää etten mä mitään tehnyt. Mutta eihän mua kukaan kuuntele.
Mä en tiedä mitä mun pitää tehdä.
Sä oot ensimmäinen jolle mä kerron tästä. Miksi tää tapahtuu mulle?
Ella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti