Benny soitti aamusta. Se sanoi että
sen tietokone on takavarikoitu, kuulemma liiallisen käytön takia. Mä en usko
että se on nukkunut paljoakaan. En tosin minäkään. Mun oli vaikea keskittyä
siihen puheluun kun tuntuu että se jatkuva seinien takaa kuuluva veden kohina
ja tää unen vaje saa mun pääni kohisemaan siihen lisäksi. Kaikki on jotenkin
utuista. Mä alan uskoa että tää onkin jokin tosi pitkä painajainen, josta mä
herään ja oon hetken ihan et: mitä, siinä oli monta päivää ja se oli silti uni.
Mä toivon että niin tapahtuisi.
Benny oli todella hädissään. Se
toisteli että se nainen ei saa kuolla. Mä yritin kertoa sille mun
suunnitelmasta jutella sen vesiolion kanssa, mutta mä en usko että se edes
kunnolla kuunteli. Se sanoi että se on alkanut pelätä sen vanhempia, ne
käyttäytyy oudosti. Tottahan se on. Bennyn vanhemmat oli täällä ollessaan
jotenkin ihan eri luokkaa kun mun vanhemmat. Ne oli jotenkin tosi tyylikkäitä,
mutta samalla mukavia. Eilen yönä siinä chatissä sen isä näytti siltä et se ois
repäisty jostain kadulta sinne kämppään.
Mä yritin rauhoitella sitä, sanoa
et kaikki järjestyy. Mut sitten puhelu katkes. Mä yritin soittaa takas mutta
puhelimeen ei saada yhteyttä. Mä mietin et mun pitäis sanoa asiasta isälle. Mut
sit mun pitäis ehkä kertoo lauantaista. Mä oon päättänyt et ensin mä yritän nyt
illalla puhua sen olion kanssa.
Ehkä mä herään kohta. Mä haluan
että tää on unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti