Prologi

4.10.2012

Tämä blogi on osa kirjallisuustieteiden yliopisto-opintojani. Tapa jolla nämä blogimerkinnät on koottu käy ilmi niitä lukiessa. Kaikki materiaali, joka ei liity ensisijaisesti tapahtumiin, on jätetty pois. Koska osa materiaalista on luvatta lainattua, henkilöiden nimet on muutettu ja olen pyrkinyt siihen että paikkoja ei voi tunnistaa. Muuten tekstit ovat alkuperäisessä muodossa. Tekstin tapahtuma-aikaan olin ihan tavallinen kaksitoistavuotias, ja koen olevani edelleen tasapainoinen ihminen. Järjellä en pysty tapahtumia selittämään, joten annan blogimerkintöjen puhua puolestani. Nämä tekstit luettuaan lukijan vastuulle jää mihin hän uskoo ja mihin ei. Kirjoitan materiaalia puhtaaksi sitä mukaan kun ehdin ja pyrin julkaisemaan uutta materiaalia aina tiistaisin ja torstaisin. Jotta pysyt tarinassa mukana, kannattaa aloittaa lukeminen vanhimmasta tekstistä.

Eemeli

tiistai 13. marraskuuta 2012

Videochat Benny & Ella, yö, 7.8.2002



Video on tallentunut Ellan koneelle. Benny istuu tietokoneen ääressä ja naputtaa hermostuneesti pöytää sormellaan. Hänellä on musta, kulunut T-paita ja hiukset vastaheränneen sekaisin.

Benny: Moi, sori mä pelkäsin et sä ehkä jo nukut. Enhän mä herättänyt.
Ella: Et. Mitäs nyt.
Benny: Mä tiedän että tää kuulostaa tosi oudolta. Mä näin just tosi sekavaa unta ja silti must tuntuu et siinä oli joku pointti. Mä heräsin ja mä tiesin et mun pitää kertoo sulle.
Ella: ok, mahto olla tärkee uni. No?
Benny: Mä olin loukussa tääl kotona. Kaikkialla oli pitkiä käytäviä, ja ne vei lopulta aina keittiöön. Mä yritin etsiä eteistä. Mulla oli sulle jotain tärkeää asiaa ja mä yritin päästä lähtemään sinne. Ja mun perässä tuli jotain. Koiria tai ehkä susia. Välillä musta ne oli ihmisiä tai oikeastaan niiden varjoja. Mun iholla, naamassa ja käsivarsilla, oli öljymäistä nestettä, jota mä yritin pyyhkiä tuloksetta pois. Mä tiesin että ne mun takana pystyy seuraamaan just sitä. Sit mä tulin olohuoneeseen ja se nainen sieltä Mustankorventalolta, se jonka mä…, tai siis joka kaatu, se oli siellä. Se makas siinä lattialla liikkumatta. Mä yritin saada sitä hereille, mutta se oli ihan kylmä. Mut sit se alko nauraa.

Benny keskeyttää ja hieroo käsillää ohimoita. Hän puree huultaan ja vilkaisee olohuoneeseen.

Benny (madaltaa ääntään): Mä luulen että mun vanhemat on edelleen hereillä.
Ella: Ok, mä myönnän että toi sun uni oli aika outo. Ja mun pitäis sanoa et se oli vaan uni, mut…

Ella pitää tauon. Benny vilkuilee hermostuneesti ovelle.

Ella: Mä en voi vaan sanoa et ei se mitään merkitse, kun samaan aikaan mä oletan et sä uskot mun näkevän vedestä muodostuvia hahmoja. Mut se oli silti vaan uni. Sä heräsit ja kaikki on ok, eiks niin?

Kuuluu ulvontaa. Se alkaa kuin vinkausu, mutta kohoaa kovemmaksi. Benny säpsähtää ääntä ja tuijottaa oveaan.

Ella: Onko teillä koira hoidossa?
Benny: Ei

Benny kääntyy kohti videoruutua. Kumartuu kohti. Hän kuiskaa.

Benny: Mölli on kadonnut. Se on sisäkissa, mutta mä en löydä sitä mistään. Äiti ja isä ei oo yhtään huolissaan, ne vaan haluaa että mä syön ja syön ja syön. Se neste siinä unessa, muistaks kun se nainen siellä talossa, se heitti jotain meidän päälle. Ja Eemelihan silloin sanoi et se on noita.
Ella: Noita? Hei hengitä nyt hetki.
Benny: Enkä! Miten se voi siellä sairaalassa? Oletko sä käynyt sitä katsomassa uudestaan? Mulla on tosi paha fiilis…

Bennyn huoneen ovi rämähtää auki ja tämän isä syöksyy huoneeseen. Isä mutisee matalalla äänellä, eikä puheesta saa selvää. On mahdollista että äänen laadusta johtuen mutina kuulostaa enemmän murinalta. Benny seuraa katseellaan isäänsä, kun tämä kävelee hänen luokseen, kumartuu koneelle. Isän lähestyessä ruutua hän irvistää. Kuva on pikselinen, se saattaa olla myös virhe, mutta hetken voi nähdä Bennyn isän hampaat, ja kulmahampaat ovat liian pitkät, liian terävät. Videochat katkeaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti