Prologi

4.10.2012

Tämä blogi on osa kirjallisuustieteiden yliopisto-opintojani. Tapa jolla nämä blogimerkinnät on koottu käy ilmi niitä lukiessa. Kaikki materiaali, joka ei liity ensisijaisesti tapahtumiin, on jätetty pois. Koska osa materiaalista on luvatta lainattua, henkilöiden nimet on muutettu ja olen pyrkinyt siihen että paikkoja ei voi tunnistaa. Muuten tekstit ovat alkuperäisessä muodossa. Tekstin tapahtuma-aikaan olin ihan tavallinen kaksitoistavuotias, ja koen olevani edelleen tasapainoinen ihminen. Järjellä en pysty tapahtumia selittämään, joten annan blogimerkintöjen puhua puolestani. Nämä tekstit luettuaan lukijan vastuulle jää mihin hän uskoo ja mihin ei. Kirjoitan materiaalia puhtaaksi sitä mukaan kun ehdin ja pyrin julkaisemaan uutta materiaalia aina tiistaisin ja torstaisin. Jotta pysyt tarinassa mukana, kannattaa aloittaa lukeminen vanhimmasta tekstistä.

Eemeli

tiistai 13. marraskuuta 2012

Bennyn sähköposti Majalle, 7.8.2002



Benny <Benny@gmail.com> 7. elokuuta 2002 14:21
Vast. ott.: Maja <Maja88@gmail.com>
Moi!

Ei millään pahalla, mutta se sun lähettämä kuva oli vähän kummallinen. Se sun uusi tukka kyllä sopii sulle, mutta oletsä ihan varma että se kuuluu kammata tolleen naaman eteen? Yleensä sä et mitenkään varsinaisesti piilottele kasvojas, mut nyt tuntui ihan siltä kuin olisit yrittäny sensuroida jotain. Onks kaikki ihan jees?  

Mä tulin just treeneistä. Siellä meni kaikki vähän päin seiniä, jotenkin mun ajatus oli koko ajan ihan muualla. Oli vaikea keskittyä. Kun mä olin lähdössä kotiin, huomasin jotain merkillistä: isä ja äiti odottivat mua parkkipaikalla. En haluu mustamaalata vanhempiani, mut mua ei ole ikinä ennen haettu treeneistä. Ne tuskin muistaa minä päivänä koko treenit edes on. Ja toisekseen hakemisessa ei ole mitään järkeä, kun kotiin on puoli kilsaa matkaa.

Me ei menty kuitenkaan suoraan kotiin, vaan käytiin kaupassa. Me käydään nykyään kaupassa aika usein… Nyt mentiin Siwaan, joten ajattelin että maito on vaan loppu tai jotain.
Mä en oikein tiedä olinko enemmän häpeissäni vai hämmentynyt. Se ruokamäärä minkä isä ja äiti lopulta latoi kassahihnalle oli aivan käsittämätön. Eihän kukaan käytä tollasessa lähikaupassa kärryjä kun ostoskorit on niin paljon iisimpiä niissä pienissä tiloissa. Mut meillä oli kärryt. Meillä oli kahdet kärryt, isällä omat ja äidillä omat. Leikkeleitä, leipää,juustoja, pizzaa, pullaa, kermaa, voita, pakastekakkua, ranskalaisia, colaa, fantaa, mehua, jauhelihaa, pastaa, sipsejä, poppareita, patonkia, suklaata, keksejä, jäätelöä joka lajia mitä siitä kaupasta löytyi… Kassalla istuvan pojan ilme oli todella epäuskoinen. Pakkaamisessa kesti niin kauan, että meidän taakse kerääntyvä jono kiemurteli jo jonnekin hyllyjen väliin.

Mä tiedän että sä luulet mun liitoittelevan. Mut mulla on kuva todisteena, joten katso itse. Äiti ei selvästikään pitänyt siitä että nappasin kännykällä kuvan niistä ostoksista. Sen silmät meni jotenkin oudoiksi ja musta tuntuu että sen jälkeen se kyttäsi mun tekemisiä tosi tarkkaan. Ja tää kuulostaa tosi kummalta, mutta musta tuntuu että se ei pelkästään kytännyt, vaan myös kuunteli.

Benny

Bennyn sähköpostiin liittämä kuvatiedosto ei auennut enää kun tämä kirje löytyi. Tiedosto on ilmeisesti liian vanhassa formaatissa, tai sitten se on korruptoitunut.
Eemeli
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti