Prologi

4.10.2012

Tämä blogi on osa kirjallisuustieteiden yliopisto-opintojani. Tapa jolla nämä blogimerkinnät on koottu käy ilmi niitä lukiessa. Kaikki materiaali, joka ei liity ensisijaisesti tapahtumiin, on jätetty pois. Koska osa materiaalista on luvatta lainattua, henkilöiden nimet on muutettu ja olen pyrkinyt siihen että paikkoja ei voi tunnistaa. Muuten tekstit ovat alkuperäisessä muodossa. Tekstin tapahtuma-aikaan olin ihan tavallinen kaksitoistavuotias, ja koen olevani edelleen tasapainoinen ihminen. Järjellä en pysty tapahtumia selittämään, joten annan blogimerkintöjen puhua puolestani. Nämä tekstit luettuaan lukijan vastuulle jää mihin hän uskoo ja mihin ei. Kirjoitan materiaalia puhtaaksi sitä mukaan kun ehdin ja pyrin julkaisemaan uutta materiaalia aina tiistaisin ja torstaisin. Jotta pysyt tarinassa mukana, kannattaa aloittaa lukeminen vanhimmasta tekstistä.

Eemeli

torstai 8. marraskuuta 2012

Multimediaviesti Bennyltä Ellalle, keskiviikko 7.8



Multimediaviestin teksti:

Aattelin et saat ite nähä, kun susta ostokset ei ollu outoja.

Multimediaviestin video:

Benny seisoo keittiön oviaukossa ja kuvaa itseään. Hän nojaa ovenkarmiin. Taustalla oleva keittön on tyylikäs ja valkoinen.
Benny asui vanhempiensa kanssa rivitalossa. Niillä oli aina uskomattoman siistiä. Mietin pitkään että kuinka kukaan ehti niillä siivoamaan noin usein kun kummatkin, Bennyn isä ja äiti, tuntuivat olevan aina töissä. Myöhemmin selvisi että niillä käy siivooja. Olin siitä pitkään kateellinen.

Bennyn mustavalkoinen kissa Mölli notkuu tämän vasemmalla olkapäällä ja purisee tyytyväisenä. Benny oli kesällä kertonut että Möllin nimi oli alun perin Mörri, mutta että hän ei vielä osannut lausua R:ää saadessaan kissan ja kutsui kissaa Mölliksi. Sitten kaikki muutkin alkoivat kutsua sitä Mölliksi ja nimi vain jäi. Kissalla oli kuulemma tapana kiipeillä Bennyn olkapäillä kuin se olisi apina.

Benny: Heippa Ella. Tässä Mölli, josta mä puhuin. Mölli, sano Ellalle moi.

Mölli ei noteeraa kameraa. Benny kääntää kameran itsestään keittiöön. Hellalla kuplii pihvejä kermakastikkeessa. Uunissa paistuu jonkinlainen pata. Apupöydällä on sipsipusseja ja karkkia. Bennyn lähtiessä liikkeelle Mölli loikkaa pois sylistä.

Benny: Tää on jo kolmas ruoka tänään. Aamupalaks oli pekonia ja munia. Sit ne päätti et pidetään brunssi pari tuntii sen jälkeen. Ja nyt on lounas. Ja noi herkut tossa…

Benny zoomaa apupöydän sipseihin ja karkkiin.

Benny: Mä tiedän ettei tää olis mitenkään ihmeellistä jos mulla olis tulossa synttärit tai jotain, mutta mun synttärit on helmikuussa, eikä meille tietääkseni ole muutenkaan tulossa vieraita. Isä totes, kun mä kysyin siltä näist ostoksista, että se nyt vaan halus hemmotella perhettään, ja kai sitä saa välillä juhlia ilman syytäkin. Ja ei tää ole edes se oudoin asia…

Benny on puhuessaan kääntänyt kameran itseensä. Hän hymyilee puhuessaan kuin kertoakseen että asia on oikeastaan hänestä huvittava. Mutta hänen silmänsä ovat vakavat ja niiden väliin otsalle muodostuu välillä huoliryppy kun hän kurtistaa kulmiaan.
Benny antaa itsestään huolettoman kuvan. Hän on hauska ja helposti lähestyttävä. Mutta kun hänet oppii tuntemaan huomaa että huolettomuuden takana on jotain vakavaa ehkäpä jopa surullista. Benny on kai niin tottunut tulemaan itsekseen toimeen vanhempien kiireen takia että hän ottaa helposti kannettavakseen myös muiden ongelmia. Benny on niitä ihmisiä joille voi soittaa mihin aikaan tahansa ja mistä asiasta tahansa ja hän tekee parhaansa auttaakseen. 

Benny kääntää kännykän kameran kohti jääkaappia ja astuu nopeasti muutamat askeleet sen luo. Hän avaa jääkaapin oven.

Benny: … Vaan tää.

Jääkaappi on täynnä vakuumipakattua lihaa sekä kaupan paperiin käärittyjä paketteja. Jääkaapin ovessa on limsapullo ja litran maito, mutta muuten näkyvissä on vain erlaisia pihvejä ja leikkeleitä.

Benny: Mä kysyin että aikooko ne pitää grillibileet. Äiti jotenkin pysähtyi hetkeksi miettimään asiaan. Musta tuntuu että se oli jopa muutaman sekunnin yllättyneen oloinen kun se katseli jääkaapin sisältöä. Sit se hymyili itsekseen tai en mä tiedä kuulostaa hullulta, mutta musta tuntu että se hymyili niille lihoille. ”Ehkä” se vaan sano ja laitto jääkaapin oven kiinni. Ehkä? Ne ostaa parilla sadalla eurolla ruokaa ja ne ehkä pitää grillibileet.   

Bennyn puhe katkeaa kun olohuoneesta kuuluu rääkäisy. Äänessä on jotain karmivaa. Äänen lähde täytyy olla Mölli. Benny hätkähtää ja kääntyy lähteäkseen olohuoneeseen. Benny ei enään keskity kuvaamiseen ja kuvakulma muuttuu oudoksi kun hän laskee käden alas. Kuvassa näkyy enään Bennyn huosujen lahje sekä keittiön oviaukko. Kuva on väärinpäin. 

Benny lähtee kohti olohuonetta. Bennyn äiti tulee häntä vastaan eteiskäytävässä. Äiti on pukeutunut rennosti farkkuihin ja harmaaseen villapaitaan. 

Bennyn äiti ei mun mielestä näyttänyt sellaiselta kuin äidit näyttää. Se näytti enemmänkin mallilta jostain lehdestä, joita Ella luki. Mä olen varma että hän on kuin ne elokuvien naisnäyttelijät, jotka heräävät aamullakin raikkaina ja hehkeinä.

Benny: Mikä se oli. Sattuks Mölliin?
Äiti: Se vaan pelästy. Ihan kunnossa se on. Se ryntäs sohvan alle piiloon.

Kuvakulman takia Bennyn äidin pää rajautuu pois kuvasta. Hän kävelee Bennyn luo ja ohjaa tämän takaisin keittiöön.

Äiti: Ruoka on varmasti valmista. Autatko kattamaan pöydän.
Benny: Mut justhan me syötiin tunti sitte.
Äiti: Kasvavan pojan pitää syödä, ja minulla ainakin vatsa kurnii.

Benny pysähtyy keittiön ovelle. Äiti kulkee kameran ohi samalla kun Benny selkeästi muistaa että kamera kuvaa edelleen. Hän nostaa kännykän laittaakseen kuvauksen pois päältä. Viimeisenä kuvassa näkyy kun Bennyn äiti taputtaa poikaa olkapäälle. Kädessä on jotain kummallista. Kun kuvan pysäyttää, erottaa Bennyn äidin kynnet. Ne ovat terävät ja tummuneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti