Bennyn sähköposti Ellalle, 8.8 2002

Benny <Benny@gmail.com> 8. elokuuta 2002 12:21

Vast. ott.: Ella <Maja88@gmail.com>

Moi

Tää voi jäädä lyhyeksi koska mä olen äidin koneella. Se lähti isän kanssa kauppaan. Tästä lähin mä pidän huoneeni oven lukossa koko ajan. 

Se puhelu katkesi siksi, että mun äiti seisoi aivan yhtäkkiä mun huoneessa. En käsitä miten se oli päässyt sisälle niin äänettömästi ja nopeasti. Se riuhtaisi kännykän mun kädestä. Ja eihän siinä mitään, on se joskus kauan sitten tehnyt sen ennenkin laskujen takia. Tässä on nyt kyse siitä miten se sen takavarikoi!

Kun äiti nappasi puhelimen, se raapaisi mua. Vahingossa vai tahallaan, sitä mä en tiedä. Ne jäljet mun kädessä on jotakin sen tyylistä kuin mitä Mölli joskus saa aikaan kun se innostuu, mut paljon suuremmassa mittakaavassa. Ne mua raapaisseiden kynsien jäljet on valtavat. Mä tajusin sen vasta myöhemmin, koska olin niin peloissani. Ja olisit nähnyt äidin ilmeen. Mä voin vaikka vannoa, että se irvisti ja sen hampaat näytti teräviltä ja pitkiltä. Sen niska köyristyi kauheaan asentoon ja mä kuulin matalaa, syvää murinaa. Se seisoi siinä tuijottamassa pitkään, kunnes sen kasvoille kohosi ilkeä hymy ja se sanaakaan sanomatta lähti mun huoneesta.

Mä pelkään niitä. Mä pelkään mun omaa isää ja äitiä. Ja nyt mulla ei ole edes puhelinta.

Benny

Ellan päiväkirja, 8.8.2002

Benny soitti aamusta. Se sanoi että sen tietokone on takavarikoitu, kuulemma liiallisen käytön takia. Mä en usko että se on nukkunut paljoakaan. En tosin minäkään. Mun oli vaikea keskittyä siihen puheluun kun tuntuu että se jatkuva seinien takaa kuuluva veden kohina ja tää unen vaje saa mun pääni kohisemaan siihen lisäksi. Kaikki on jotenkin utuista. Mä alan uskoa että tää onkin jokin tosi pitkä painajainen, josta mä herään ja oon hetken ihan et: mitä, siinä oli monta päivää ja se oli silti uni. Mä toivon että niin tapahtuisi.

Benny oli todella hädissään. Se toisteli että se nainen ei saa kuolla. Mä yritin kertoa sille mun suunnitelmasta jutella sen vesiolion kanssa, mutta mä en usko että se edes kunnolla kuunteli. Se sanoi että se on alkanut pelätä sen vanhempia, ne käyttäytyy oudosti. Tottahan se on. Bennyn vanhemmat oli täällä ollessaan jotenkin ihan eri luokkaa kun mun vanhemmat. Ne oli jotenkin tosi tyylikkäitä, mutta samalla mukavia. Eilen yönä siinä chatissä sen isä näytti siltä et se ois repäisty jostain kadulta sinne kämppään.

Mä yritin rauhoitella sitä, sanoa et kaikki järjestyy. Mut sitten puhelu katkes. Mä yritin soittaa takas mutta puhelimeen ei saada yhteyttä. Mä mietin et mun pitäis sanoa asiasta isälle. Mut sit mun pitäis ehkä kertoo lauantaista. Mä oon päättänyt et ensin mä yritän nyt illalla puhua sen olion kanssa.

Ehkä mä herään kohta. Mä haluan että tää on unta.